Ensimmäinen turnaus 1 danina sattui olemaan SM-ykköskarsinnat Turussa. Käsittääkseni nämä olivat myös viimeiset ykköskarsinnat, tulevina vuosina niitä ei enää järjestetä. Voi olla että olen väärässä. Minulla on vaikeuksia vuosilukujen kanssa siihen pisteeseen asti, että mietin onko nyt vuosi 2012 tai 2014. Monista syistä en odottanut kisoista kovin hyvää tulosta. Syihin kuului korotuskrapula ja se etten mielestäni ole täysin toipunut kongressin rasituksesta vieläkään. Lisäksi en taaskaan saanut kunnolla unta perjantain ja lauantain välisenä yönä ja ensimmäinen päivä oli tuskaa. Yritin itse asiassa jättää kolmannen kierroksen väliin, mutta olin joutunut huippuryhmään jossa tällaista ei saanut tehdä. Vähän samalla logiikalla Samu, joka ei onnistunut tulemaan ensimmäiselle kierrokselle, joutui pelaamaan 1 kyuna. Alaspäinparitus Samu-miinaa vastaan oli monien pelkona. Myös ukrainalainen 1 dan pelasi 1 kyuna SM-systeemin vuoksi.
Turnaus alkoi pahaenteisesti, sillä sain vastaan pahimman mahdollisen vihollisen. Erkkilä tuhosi minut täydellisesti. En (varmaan onneksi) muista peliä. Kirjaus olisi tavallaan kiva, jotta voisi todella miettiä mitä tuli tehtyä. Tein tosi ihmeellisen strategisen valinnan keskipelissä. Uhrasin eräät kivet ja yritin tehdä vastustajasta jotenkin ylikeskittyneen. Suunnitelmassa oli kaksi isoa virhettä. Ensimmäinen oli, että ryhmä oli aika iso ja Erkkilä sai miljoona pistettä sen syömisestä. Toinen oli, että kivet olivat leikkaavat kivet eikä syntyneitä asemia kutsuta ylikeskittyneeksi vaan ydinpomminkestäväksi vahvuudeksi. Yritin tehdä moyoa loppulaudalle mutta vahvuutensa ansiosta vastustaja pääsi vain invasioimaan kaiken. Yritin tappaa invaasioita ja vain toinen kuoli eikä edes ilman kota. Kaikki meni päin persettä ja luovutin.
Toisella kierroksella tuli vastaan Jouni Valkonen. Häntäkin vastaan minulla oli EGD:ssä surullinen tulos, 0-2. (Erkkilää vastaan varmaan 0-5.) Peli meni aika hyvin. Heti alussa sain syötyä aika kriittisen leikkaavan kiven. Pelissä tuli myös taisha, mutta onneksi muistin kyseisen variaation. Osasin sen koska Arto oli räjähtänyt siinä Jounia vastaan Pogo Openissa ja näytti sekvenssin Dangon peli-illassa, ja koska kolmen kiven peleissä Prodia vastaan tulee aina taisha. Muuten olisin varmaan räjähtänyt itsekin. Sain aika paljon aluetta ja voitin luovutuksella.
Kolmannella kierroksella en olisi halunnut pelata, sillä univaje alkoi painaa tosi ikävästi. Tuli vähän yllätyksenä etten voinutkaan vaan jättää kierrosta väliin. Jälkeen päin ajateltuna se tuntuu itsestään selvältä. Toisaalta oli hyvä että pelasin, koska ihan viime kädessä turnaus jotenkin omituisesti meni hyvin. Sain vastaani Antti Soukan. Olin aiemmin pelannut häntä vastaan kerran joukkue-SM:issä ja voittanut. En tiedä miten onnistuin silloin voittamaan, sillä nyt Soukka pelasi tosi kovaa. Minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia ja kuolin kaikella. En muista pelistä yhtään mitään, paitsi että kaikki meni. Kuolin tosi isosti keskelle lautaa. Sitten kuolin vielä isommin. Varmaan puolet kaikista pelaamistani kivistä päätyi vangiksi.
Olin tyytyväinen ensimmäisen päivän yhteen voittoon, sillä onnistuin voittamaan sentään yhden dan-pelaajan. Saunoin ja seurasin vähän AJ:n pokémon-matsia. Joku random tyyppi, nimeltään Paavo, oli haastanut AJ:n edellisenä iltana baarissa irl-pokémon-otteluun. Itsekin pelaan nykyään pokémon-pelejä. Sain idean kongressissa Erkkilältä ja Keipiltä. Ikävä kyllä AJ hävisi matsin :(
Nukkuminen vaati vähän vaivannäköä onnistuakseen. Nukuin turnauspaikalla, mutta tyhmyyttäni olin unohtanut makuupussin. Onneksi paikalla oli sohvia ja yksi peittokin löytyi. Sohvalla nukkuminen oli kuitenkin aivan perseestä. Jengi melusi ja sohva oli liian kapea. Hädissäni etsin rauhallisempaa paikkaa ja lopulta löysin jonkinlaisen kopin keittiön takaa. Hamstrasin kuusi sohvatyynyä ja tein niistä pesän. Kopissa ei ollut erityisen lämmin eikä maailman paras ilma. Heräsin keskellä yötä siihen että olin potkinut peiton pois ja tärisin holtittomasti kylmästä. Se oli aika jännä fiilis. Aamulla oli kurkku kipeä, mutta muuten oli niin levännyt fiilis kuin se niissä olosuhteissa oli mahdollista. Heräsin Excaliburin piipitykseen. Pesin hampaat, hain kahvia ja rupesin pelaamaan.
Vastassa oli Jaakko Virtanen. Jotenkin minulla oli pelissä tosi terävä fiilis. Tuntui että ensimmäistä kertaa kongressin jälkeen pääsin takaisin maksimilukusyvyyteen. Life&death oli kyllä vähän ruosteessa. Kongressissa ja sen jälkeen olen keskittynyt enimmäkseen keskipelin juoksutappeluihin. Aloitin josekin nimeltä Taikamiekka. En tiennyt että se on joseki, kun pelasin sen. Joseki ei ehkä mennyt loppuun asti kirjan mukaan. Yritin lukea onko nurkkani elossa, mutta koska en saanut luettua että se kuolee, en pelannut sinne. Nurkalta vietiin toinen silmä, mutta löysin kikkailusiirron. Siirrolla oli vähän yllättäväkin seuraus. Sain paljon kiviä kiinni ja voitin luovutuksella.
Viimeisellä kierroksella oli tosi kyseessä. Jos voittaisin, pääsisin ehkä kakkoskarsintoihin. Sain vastaani Anttonin. Arvelin ettei pelistä tulisi millään tasolla helppo. Tein pelissä tosi omituisia ja riskialttiita juttuja. Yritin esimerkiksi ottaa ihan tosissani getaan kiviä jotka eivät jää mihinkään getaan. Onneksi sain senten eikä mitään isoa räjähtänyt tämän spedeilyn seurauksena. Sen lisäksi kieltäydyin paikkaamasta heikkouksia. Olin delaamassa isolla keskustaryhmällä, joka koostui surkean muotoisesta hännästä ja monesta bambukytkennästä. Ryhmän ahdinko johtui pääasiassa aiemmasta geta-sekvenssistä. Kun olin juossut päin vastakkaista laitaa, ryhmäni oli sataprosenttisen kuollut. Se ei kuitenkaan pelin lopuksi ollut kuollut, mikä oli hieman hämmentävää. Kaikki aluepotentiaalini pelissä oli vasemmalla laidalla, jossa oli jotain sanrensein tyylistä. Anttonilla oli vahva ryhmä suoraan laidan päällä, mikä teki alueen varmistamisesta vähän nihkeän näköistä. Sain sinne jotenkin tarpeeksi pisteitä ja voitin 17,5 pistettä. Peli oli aika traumaattinen ja jälkeen päin sain tietää että koko spedeily oli kirjattu ja lähetetty KGS:ssä. Kiitti...
Olin viimeisen pelin jälkeen aika pihalla ja en ensin tajunnut kun joku tuli sanomaan että pääsin kakkoskarsintoihin. Olin tullut kuudenneksi, kolmella sossilla enemmän kuin AJ:lla. Huikeaa. Sijoitus tuloslistalla oli jotenkin absurdin korkea, mutta kai se niin vain on. Alun perin tavoitteeni koko elämän aikana oli joskus päästä SM-sarjaan, ja nyt se ei tunnukaan niin kaukaiselta enää kuin se joskus tuntui. (Hyvä silti, jos onnistun nyt voittamaan kakkoskarsinnoissa edes yhden pelin.)
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
perjantai 9. elokuuta 2013
random päiväkirjoja Puolan kongressista
28.7.2013
Päätin kirjoittaa joka ilta päiväkirjaa läppärille ettei pääse käymään niin kuin NGA-leirillä, josta ei jäänyt käteen melkein mitään järkevää tekstiä. Ei vaan pystynyt. Liikaa treeniä ja liian vähän aikaa tällaisten kirjoittamiseen. Kongressissa en suostu tekemään mitään muuta kuin pelaamaan EGF-luokitettuja pelejä. Tsumegot ja muu aivojen rääkkääminen on kielletty tästä lähtien. Neljä viikkoa gota on muutenkin tarpeeksi rankkaa.
Sain onneksi hyvin unta. Menin joskus kymmeneltä nukkumaan ja heräsin ehkä seitsemältä, mikä vitutti kuin pientä oravaa. En saanut enää unta, joten oli pakko mennä turnauspaikalle tutkimaan paikkoja ja etsimään jotain lievityskeinoa myrkylliseen stressiin. Pari kuukautta sitten pelasin muutamassa kotimaisessa turnauksessa tosi rennolla asenteella. Oulun Kesä esimerkiksi ei stressannut yhtään. Miksi, miksi ihmeessä pelitulosten pitää olla niin vakava asia? Jos joku voittaa, se merkitsee aina sitä että jonkun toisen on täytynyt hävitä. Kun pyritään parittamaan samanvahvuisia vastaan, ei voi olettaa joka kerta vetävänsä pidempää kortta. Rationaalisesti ajatellen häviämisen ei pitäisi tuntua erityisen pahalta. Se on osa gota. Eh, melko omituista höpinää. Ehkä yritin sanoa vain itselleni, että paremman turnauskestävyyden ja siten paremman voittoprosentin saavuttaa hyväksymällä häviämisen luonnollisuuden. Tai sitten en vain enää kestä tätä stressiä.
Suurin osa aamuisesta stressistä haihtui nähdessäni parituksen. Vastustajani oli Kadotani Naoto, japanilainen 1 kyu. Japanilaiset ovat kuuluisia anteliaasta gorrien jakelusta kongresseissa. Jouduin oikeastaan jarruttelemaan itseäni, etten aliarvioisi vastustajaa. Vastustajan halveksunta on erittäin tehokas tapa hävitä. Etsin vastustajan kongressipaikalta ja menin hänelle juttelemaan japaniksi. Kyseessä oli vanhemman oloinen herrasmies Tokiosta. Japanin taitoni olivat vähän ruosteessa, ja ääntäminen vaikeaa, mutta pääosin ymmärsimme toisiamme. Pelasin mustilla. Pääturnauksen aika-asetukset olivat läkähdyttävät 2 tuntia pääaikaa ja 3 x 30 sekunnin byoyomi. Onneksi pelini kesti tällä kertaa alle puoli tuntia. Pelin muutamat ekat laitot olivat aivan normaaleja. Vastustaja osasi ainakin yhden josekin, jonka itse opin vasta muutama viikko sitten (komoku - matala lähestyminen - matala 1 pisteen pihti - hyppy - jne.) mutta josekien ulkopuolella pelitaso olikin jotain ihan muuta. Valkea teki sellaisia lukuvirheitä joita en uskoisi suomalaisen 3 kyun tekevän. En erityisesti yrittänyt vetää peliä vaikeaksi tappeluksi, mutta luovutusvoitto irtosi ilman minkäänlaista ponnistelua alle sadalla siirrolla. Huomatessaan olevansa tikkaissa tms. vastustaja rupesi japanilaiseen tapaan miettimään
ääneen, että eikö näin voinutkaan pelata. Hän oli erittäin kohtelias ja mukava vastustaja. Pelin jälkeen hän halusi ottaa minusta valokuvan.
Johtuen pelini äkillisestä päättymisestä kiertelin monta tuntia katselemassa muiden pelejä. En yrittänyt arvioida tarkemmin niiden pistetilanteita, koska halusin säästää aivojani rapidia varten. Useimpien suomalaisten pelit vaikuttivat menevän hyvin. Harkitsin pitkään jäämistä pois rapidista, mutta päätin pelata, sillä en ollut pääturnauspelissä käyttänyt voimavarojani käytännössä ollenkaan. Olisi varmaan pitänyt jättää väliin, sillä vastaan iski klassinen pahan mielen paritus Johannes Lairetta vastaan. Luulin että paritussoftassa on käytössä joku juttu joka yrittää välttää seuransisäisiä parituksia. Tiesin ennen peliä että pelistä ei voi tulla kenellekään hyvä mieli. Ja eihän siitä tullut. Pelasin Käsittämätöntä Paskaa. Alkuun pelasin kyllä mielestäni ihan hyvin. Käytin tosin kaiken aikani myös ja olin ratkaisevissa keskipelitappeluissa byoyomissa. Keskipelin alkuvaiheilla Johannes jäi keskustassa getaan. Arvioin olevani mukavasti edellä ja kusin tyypilliseen tapaani johtoasemani erittäin nopeasti. Olisin voinut elää eräällä ryhmällä, mutta annoin tehdä siitä kon. Ko oli raskas ja turha, mutta minulla oli lokaaleja uhkia. Jostain käsittämättömästä syystä Johanneksen pelaama uhka ei ollut mielestäni oikeasti uhka. Se kuitenkin tappoi minulta noin 15 kiveä ja olin yhtäkkiä 20 pinnaa jäljessä. Harkitsin luovutusta, mutta en sitten kuitenkaan jostain syystä luovuttanut. Pelasin jotain loppupeliä. Yhtäkkiä Johanneksen ison ryhmän elämästä syntyi jotenkin ko. Olin byoyomin viimeisessä jaksossa, joten pelasin siihen hätään parhaan keksimäni ko-uhan, joka uhkasi syödä kuutisen kiveä. Sain nämä kivet syötyä. Pisteidenlaskussa olin jotenkin voittanut 1,5 pinnaa. Pelistä jäi huono mieli, koska pelasin kuraa enkä olisi ansainnut voittoa. Oikeastaan kumpikaan pelaaja ei ansainnut tästä pelistä voittoa ja on parempi että siitä ei ole kifua tai tarkempaa selostusta tai muistikuvaa.
29.7.2013
Maanantaina ei pelattu rapidia. Pääturnauspeli oli sen sijaan kunnon matsi. Pelikirjaus on olemassa ja löytyy suomigo-wikistä nimellä egcr2-eerika.sgf tai jotain sinnepäin. Olin hyvässä pelivireessä (omasta mielestäni) ja pelasin tasokkainta peliäni. Kifusta katsottuna peli ei näytä kovin tasokkaalta. Vastustajalla oli jo yksi shimari viereisessä nurkassa, joten halusin lähestyä komokua keiman sijaan oogeimalla. Tämä oli järkevä valinta. Pelasin kuitenkin jonkun epäjosekin. Sitä nurkkaponnukia ei saa antaa. Vastustaja pelasi epäjosekin toisen puoliskon niin, että tulos oli about tasan. Hän lähti aika yksioikoisella keikakulla tekemään isoa laitamoyoa. Invaasioin sen. Invaasio strategisena valintana oli ok, mutta valitsemani invaasiopiste huono. Vastustajan hyökkäyksestä Jeff sanoi "this cap is stupid". Vastustaja halusi väkisin tappaa invaasioryhmän, joka ei vain kuole. Outoa oli että lokaalisti se lopulta kuoli. Tai sitä kai kerjäsin, kun ylipelasin ja annoin leikata. Lähdin kunnon vääntömomentilla luovutusränkläyksiin. Ränkläyksistä ei näyttänyt tulevan mitään, sillä leikkaavilla stemuillani oli pari hassua vapautta. Kesken sekvenssin näin sen, ah niin taivaallisen alikytkentätesujin. Yhtäkkiä sen sijaan että invaasioni olisi kuollut, vastustajan moyon seinä räjähti. Samalla räjähti toinenkin seinä, jolla oli yksi silmä. Harvoin näkee näin komeaa Hopeanuoli -sekvenssiä. Kaikki tuli. Vastustaja oli joku 1 dan, jota arvelin nimen perusteella ranskalaiseksi, mutta hän olikin Saksassa asuva sveitsiläinen. Gorreja hänellä oli mukavasti.
Oli sellainen olo, että oli pakko liikkua, joten purin jännitystä tekemällä sata punnerrusta ja juoksemalla 2 km. Rystysistä lähti nahka, kun punnersin urheilukentällä. Liikunta resetoi aivot ainakin puoliksi, ja seuraavana päivänä oli innokas ja rento pelifiilis.
30.7.2013
Maanantain ja tiistain välinen yö oli jännä, sillä suurin osa suomalaisista oli ryypännyt itsensä oksennustasolle läheisessä pub Agroksessa. Eräs nimeltämainitsematon suomalainen oksensi baarin miestenvessan pisuaariin. Myös oman huoneeni vessa oli suuren osan yöstä varattuna. Heräsin aamulla ennen muita ja jätin heille burana-paketin pöydälle. Minut oli paritettu saksalaista 1 dania, Christina Amhofia vastaan. Kunnioitukseni saksalaisten 1 danien pelitaitoja kohtaan ei ole ääretön, mutta Christina oli vahva tappelemaan. (Pelikirjaus on wikissä.) Päätin ennen peliä, että nyt pelaan extra solidia. Sellaisia vaaratilanteita kuin viime pelissä ei saa sattua. Ja kuinkas sitten kävikään, ennen sadatta siirtoa olin taas delaamassa tosi isona. Ryhmä ei ollut uhrattavissa enää, mutta toisen silmän tekeminen näytti tosi vaikealta. Lopulta musta tarjosi mahdollisuutta tehdä toinen silmä, jos saa kolme kiveä syötyä keskustassa. Kieltäydyin antamasta kiviä ja lähdin niillä karkuun tyhjällä kolmiolla. Olisin voinut vain hypätä, jos halusin ne kivet pelastaa. Edellä mainitun heikon ryhmän olisi pitänyt kuolla sen takia että tenukoin siitä pelatakseni tämän idioottimaisen muodon. Vastustaja näki viereisessä ryhmässään jotain ajia joka piti poistaa, joten elin stemuillani. Peli ei ollut vieläkään hyvä minulle, sillä olin joutunut antamaan keskustaan ponnukin. Ylipelasin vielä lisää. Jälkeenpäin katsottuna peli on kauheaa shaibenia. Voitin lähinnä siksi, että vastustaja pelkäsi asioita joita ei oikeasti ollut olemassa. Voitto ei tullut helposti. Peli oli todella uuvuttava ja jätinkin rapidin tiistaina väliin.
31.7.2013
Lepopäivä. 4 km lenkki, 100 punnerrusta ja 5 tsumegoa. Fail?
1.7.2013
Absurdi pelipäivä. Olin aamulla aivan varma että tänään tulisi pataan, tällainen nilkittäminen ei voi jatkua. Parituksessa kävi flaksi. Sain vastaani japanilaisen 2 danin. Hän oli jonkin verran vahvempi pelaaja kuin ensimmäisen kierroksen 1 kyu, mutta ei silti suomalaista dan-tasoa. Pelikirjaus on wikissä. Keskipelin alkuvaiheilla vastustaja kuoli melko isona. En ollut onnistunut kuitenkaan tekemään mitään muuta aluetta kuin tämän tapon. Tenba oli käynyt siinä vaiheessa katsomassa peliä ja arvioinut että olen viiden pisteen johdossa. Vähän jännitti, kun arvelin nössöilleeni liikaa ja vastustajalla näytti olevan aika paljon pointseja. Loppupelissä sain vähän riisiä vielä ja voitin noin 10 pinnaa.
Väsytti melkoisesti, mutta pelasin vielä rapidin. Toisesta viikosta tulee armotonta mättöä, sillä olen onnistunut hilaamaan itseni epärealistisen korkeisiin MMS:iin. Silloin ei varmaan tule rapidissa pelattua, ellen häviä joitain pelejä fusekissa räjähtämällä. Taas tuli japanilainen, tällä kertaa 1 dan. Peli oli melko reikäpäistä lätkimistä. Eilen olin päättänyt etten enää tee kuin yhden heikon ryhmän kerrallaan tulevissa peleissä. Tässä pelissä minulla oli koko ajan noin kolme heikkoa ryhmää laudalla, vaikka pientä lohdutusta tarjosi etteivät vastustajankaan asemat ihan aukottomia olleet. Alun perseilyjen jälkeen pistetilanne oli suunnilleen tasan. Tein jatkuvasti strategisesti aika paskoja valintoja, mutta lopulta tapoin keskustassa jotain. Tapon jälkeen peli oli vieläkin aika tasainen, mutta jotenkin yosessa tuli ainakin 20 pinnaa. Voitin lopulta 30,5 pistettä.
Mitä helvettiä nämä tulokset ovat, 4-0 mainissa ja 2-0 rapidissa. Ehkä huomenna tulee vastaan joku kova tyyppi.
2.7.2013
Pääturnauspeli japanilaista 3 dania vastaan mustilla. Pelasin komokut ristikulmiin ja tarkoitukseni oli aloittaa mahdollisimman pian iso tappelu. Vastustaja pelasi niin solidia alkupeliä, etten oikein löytänyt mahdollisuuksia haastaa riitaa. Kaikki tappelut joita olisin aloittanut olisivat olleet vain paskaa. Siis pelasin itsekin rauhallista alkupeliä. Taisin vähän aliarvioida vastustajaa, sillä hän pelasi aika hitaan näköisiä laittoja. Todennäköisesti ne olivat vain honteja, joiden ansiosta hävisin kaikki myöhemmät tappelut. Keskipelin alkuvaiheilla luin erään leikkauksen väärin ja leikkaannuin. Sain elätettyä stemuni kolla, mutta vastustaja sai über ison laidan ko-uhkansa avulla. Minullakin oli jättilaita, joten peli vaikutti tasaiselta. Kusin pelin yosessa. Annoin keskustassa popsia liikaa roppokiviä ja jätin kaikki hyvät mahdollisuudet käyttämättä. Hävisin varmaan 15 pinnaa lopulta.
Rapidissa pelasin jotain korealaista 1 dan -pikkupoikaa vastaan. Erkkilä oli pelannut häntä vastaan aiemmin ja voittanut jokseenkin iisisti. Vastustaja pelasi suunnilleen kuin 1 danit tygemissä. Sain nopean ja mukavan luovutusvoiton tästä pelistä.
Illalla oli niin tylsää, että tein 100 punnerrusta.
Yhteenveto kongressin ensimmäisestä viikosta
Puola on siisti paikka. Kongressipaikka on jossain semimaaseudulla, jossa ei ole minulle muuta viihdettä kuin järvi ja juoksustadion. Netti ei enimmäkseen toimi, koska en jaksa tehdä mitään asian eteen. Tylsyys on välillä tullut suureksi ongelmaksi. Ruoka on halvempaa kuin missään maassa jossa olen käynyt. Spagettiannoksen saa 8 zlotyllä (parilla eurolla) ja ison mehutonkan 2,5 zlotylla. Monissa mehuissa on jostain syystä minttua höysteenä, mikä on aiheuttanut yllätyksiä. Makua voisi mallintaa puristamalla omenamehuun vähän Pepsodentia.
Ensimmäisen viikon tulokset olivat erinomaisia ainakin gorrillisesti. Pelasin kahdeksan EGF-luokitettua peliä, joista hävisin ainoastaan yhden. Voitin kaksi 1 kyuta, neljä 1 dania, yhden 2 danin ja hävisin 3 danille. Pelien taso ei ollut kuitenkaan kovin hyvä. Oikeastaan kaikissa peleissä pelasin paskaa. Varmaan viimeisessä, hävityssä mainin pelissä pelasin siedettävintä kamaa. Olen edelleen ylpeä alikytkentätesujista jolla tapoin saksalaisen 1 danin. Myös pelit Christina Amhofia ja Johannes Lairetta vastaan olivat vaikeita pelejä, jotka jotenkin onnistuin voittamaan. Lukuunottamatta pääturnauksen viidennen kierroksen vastustajaa, Aasia ei oikein edustanut tällä kertaa. Ehkä sielläpäin 1 dan -luokitus on enemmänkin osoitus siitä, että osaa pelin perusteet, eikä sen saadakseen tarvitse nilkittää turnauksissa. Anyway, en valita. Olen joku 70-80 gorria plussalla varmaan nyt :3
Lauantai 3.8.
Alkoi sitten viikonlopputurnauskin ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen vastustaja oli joku japanilainen 1 kyu, joka ei jaksanut tulla paikalle, joten voitin pelin yhden kiven pelaamalla (olin musta). Tämä oli ensimmäinen voitto tuomaripäätöksellä koskaan. Vitutti aika paljon. Piti odottaa useita tunteja että pääsi oikeasti pelaamaan. Kävin huoneessani sluibaamassa ja venyttelin dormitorion käytävällä. Jotenkin sain ajan kulutettua ja pääsin tokalla kierroksella pelaamaan valkeilla tuttua vastustajaa, Pierre-Alain Chamotia vastaan. Päätin tällä kertaa olla perseilemättä niin rankasti kuin pääturnauksen pelissämme, jossa olisin kuollut ihan kaikella, jos vastustaja olisi pelannut oikean siirron. Vastustaja oli vahvuudesta tykkäävää tyyppiä. Yritin jotain strategista keikakun omaista juttua, etten joutuisi pahasti törmäyskurssille vastustajan muurien kanssa. Siis suomeksi sanottuna yritin tappaa niitä. Ylipelasin vähän, mutta kai minulla oli Jeffin siunaus asialle, kun hän oli käskenyt pelata samalla tyylillä kuin millä voitin viimeksi. Sain alkuun ihan hyvää tulosta jonkinlaisen triplahyökkäyksen muodossa ja mustan delatessa ohimennen alalaitaani. Musta sai keskustamuurin ja laitahoshini jäi vähän orvoksi vastustajan vahvuuksien keskelle. Päätin uhrata sen enkä lähtenyt tuomaan Ryania himaan, joka oli yksi harvoja järkeviä asioita jotka tein kongressin peleissä. Musta sääti jotain nurkassani ja oli kytkemässä näitä stemuja ali omaan laitaryhmäänsä, mutta päätti pelata erään sisäänheiton ensin. Tämä uhkasi syödä kolme kiveä. En välittänyt atarista ja tapoin sen sijaan mustan nurkkastemut. Arvelin olevani johdossa pari pinnaa tämän jälkeen, vaikka mustalla oli 80 pisteen laita. Oma alalaitani oli melkein yhtä iso ja nurkasta tuli myös aika iso. Yosessa vastustaja tenukoi ykkösrivin hanekytkennästä ja kuoli erittäin isosti. Enimmäkseen tämä peli oli minulta ihan järkevää kamaa, vaikka eräs räikeä ylipeli livahtikin sekaan (hassuinta on, että siitä tuli tosi hyvä tulos). Pelikirjaus nimellä r2.sgf.
Kolmas peli oli kolossaalista kuraa. Sain vastaani japanilaisen 2 danin. Alusta asti pelasin äärimmäisen väsynyttä settiä. Elin vastustajan komoku-nurkassa pienenä, joka oli mielestäni jostain syystä tosi hieno tulos. Pelasin erään leikkauksen josta tuli erittäin huono mieli. Sain vain itselleni avuttoman makkaran, jota piti puolustaa niin etten päässyt invaasioimaan mustan jättilaitaa. Invaasioin sen silti. Mystisesti onnistuin elämään siellä, mutta seurauksena ensin mainitusta nurkasta tuli ko. Ko-uhkana jouduin antamaan katkaista pari stemua vastustajan isohkoon laitaan. Tämän jälkeen peli meni yoseen. Yose näytti synkältä minulle, sillä musta oli noin 200% paksumpi joka puolella lautaa. Minulla oli lisäksi pari ryhmää, jotka eivät olleet edes sataprosenttisen elossa vielä. Vastustaja vastasi melkein kaikkiin parin pisteen "sente" siirtoihin onneksi. Sain raavittua voittoon tarvitut pisteet yosessa, mikä oli aika yllättävä saavutus. Tai sattuma. Voitin 5,5 pistettä lopulta. En ole ylpeä tästä pelistä, mutta kirjaus siitä löytyy wikistä nimellä roskaa.sgf.
Päätin kirjoittaa joka ilta päiväkirjaa läppärille ettei pääse käymään niin kuin NGA-leirillä, josta ei jäänyt käteen melkein mitään järkevää tekstiä. Ei vaan pystynyt. Liikaa treeniä ja liian vähän aikaa tällaisten kirjoittamiseen. Kongressissa en suostu tekemään mitään muuta kuin pelaamaan EGF-luokitettuja pelejä. Tsumegot ja muu aivojen rääkkääminen on kielletty tästä lähtien. Neljä viikkoa gota on muutenkin tarpeeksi rankkaa.
Sain onneksi hyvin unta. Menin joskus kymmeneltä nukkumaan ja heräsin ehkä seitsemältä, mikä vitutti kuin pientä oravaa. En saanut enää unta, joten oli pakko mennä turnauspaikalle tutkimaan paikkoja ja etsimään jotain lievityskeinoa myrkylliseen stressiin. Pari kuukautta sitten pelasin muutamassa kotimaisessa turnauksessa tosi rennolla asenteella. Oulun Kesä esimerkiksi ei stressannut yhtään. Miksi, miksi ihmeessä pelitulosten pitää olla niin vakava asia? Jos joku voittaa, se merkitsee aina sitä että jonkun toisen on täytynyt hävitä. Kun pyritään parittamaan samanvahvuisia vastaan, ei voi olettaa joka kerta vetävänsä pidempää kortta. Rationaalisesti ajatellen häviämisen ei pitäisi tuntua erityisen pahalta. Se on osa gota. Eh, melko omituista höpinää. Ehkä yritin sanoa vain itselleni, että paremman turnauskestävyyden ja siten paremman voittoprosentin saavuttaa hyväksymällä häviämisen luonnollisuuden. Tai sitten en vain enää kestä tätä stressiä.
Suurin osa aamuisesta stressistä haihtui nähdessäni parituksen. Vastustajani oli Kadotani Naoto, japanilainen 1 kyu. Japanilaiset ovat kuuluisia anteliaasta gorrien jakelusta kongresseissa. Jouduin oikeastaan jarruttelemaan itseäni, etten aliarvioisi vastustajaa. Vastustajan halveksunta on erittäin tehokas tapa hävitä. Etsin vastustajan kongressipaikalta ja menin hänelle juttelemaan japaniksi. Kyseessä oli vanhemman oloinen herrasmies Tokiosta. Japanin taitoni olivat vähän ruosteessa, ja ääntäminen vaikeaa, mutta pääosin ymmärsimme toisiamme. Pelasin mustilla. Pääturnauksen aika-asetukset olivat läkähdyttävät 2 tuntia pääaikaa ja 3 x 30 sekunnin byoyomi. Onneksi pelini kesti tällä kertaa alle puoli tuntia. Pelin muutamat ekat laitot olivat aivan normaaleja. Vastustaja osasi ainakin yhden josekin, jonka itse opin vasta muutama viikko sitten (komoku - matala lähestyminen - matala 1 pisteen pihti - hyppy - jne.) mutta josekien ulkopuolella pelitaso olikin jotain ihan muuta. Valkea teki sellaisia lukuvirheitä joita en uskoisi suomalaisen 3 kyun tekevän. En erityisesti yrittänyt vetää peliä vaikeaksi tappeluksi, mutta luovutusvoitto irtosi ilman minkäänlaista ponnistelua alle sadalla siirrolla. Huomatessaan olevansa tikkaissa tms. vastustaja rupesi japanilaiseen tapaan miettimään
ääneen, että eikö näin voinutkaan pelata. Hän oli erittäin kohtelias ja mukava vastustaja. Pelin jälkeen hän halusi ottaa minusta valokuvan.
Johtuen pelini äkillisestä päättymisestä kiertelin monta tuntia katselemassa muiden pelejä. En yrittänyt arvioida tarkemmin niiden pistetilanteita, koska halusin säästää aivojani rapidia varten. Useimpien suomalaisten pelit vaikuttivat menevän hyvin. Harkitsin pitkään jäämistä pois rapidista, mutta päätin pelata, sillä en ollut pääturnauspelissä käyttänyt voimavarojani käytännössä ollenkaan. Olisi varmaan pitänyt jättää väliin, sillä vastaan iski klassinen pahan mielen paritus Johannes Lairetta vastaan. Luulin että paritussoftassa on käytössä joku juttu joka yrittää välttää seuransisäisiä parituksia. Tiesin ennen peliä että pelistä ei voi tulla kenellekään hyvä mieli. Ja eihän siitä tullut. Pelasin Käsittämätöntä Paskaa. Alkuun pelasin kyllä mielestäni ihan hyvin. Käytin tosin kaiken aikani myös ja olin ratkaisevissa keskipelitappeluissa byoyomissa. Keskipelin alkuvaiheilla Johannes jäi keskustassa getaan. Arvioin olevani mukavasti edellä ja kusin tyypilliseen tapaani johtoasemani erittäin nopeasti. Olisin voinut elää eräällä ryhmällä, mutta annoin tehdä siitä kon. Ko oli raskas ja turha, mutta minulla oli lokaaleja uhkia. Jostain käsittämättömästä syystä Johanneksen pelaama uhka ei ollut mielestäni oikeasti uhka. Se kuitenkin tappoi minulta noin 15 kiveä ja olin yhtäkkiä 20 pinnaa jäljessä. Harkitsin luovutusta, mutta en sitten kuitenkaan jostain syystä luovuttanut. Pelasin jotain loppupeliä. Yhtäkkiä Johanneksen ison ryhmän elämästä syntyi jotenkin ko. Olin byoyomin viimeisessä jaksossa, joten pelasin siihen hätään parhaan keksimäni ko-uhan, joka uhkasi syödä kuutisen kiveä. Sain nämä kivet syötyä. Pisteidenlaskussa olin jotenkin voittanut 1,5 pinnaa. Pelistä jäi huono mieli, koska pelasin kuraa enkä olisi ansainnut voittoa. Oikeastaan kumpikaan pelaaja ei ansainnut tästä pelistä voittoa ja on parempi että siitä ei ole kifua tai tarkempaa selostusta tai muistikuvaa.
29.7.2013
Maanantaina ei pelattu rapidia. Pääturnauspeli oli sen sijaan kunnon matsi. Pelikirjaus on olemassa ja löytyy suomigo-wikistä nimellä egcr2-eerika.sgf tai jotain sinnepäin. Olin hyvässä pelivireessä (omasta mielestäni) ja pelasin tasokkainta peliäni. Kifusta katsottuna peli ei näytä kovin tasokkaalta. Vastustajalla oli jo yksi shimari viereisessä nurkassa, joten halusin lähestyä komokua keiman sijaan oogeimalla. Tämä oli järkevä valinta. Pelasin kuitenkin jonkun epäjosekin. Sitä nurkkaponnukia ei saa antaa. Vastustaja pelasi epäjosekin toisen puoliskon niin, että tulos oli about tasan. Hän lähti aika yksioikoisella keikakulla tekemään isoa laitamoyoa. Invaasioin sen. Invaasio strategisena valintana oli ok, mutta valitsemani invaasiopiste huono. Vastustajan hyökkäyksestä Jeff sanoi "this cap is stupid". Vastustaja halusi väkisin tappaa invaasioryhmän, joka ei vain kuole. Outoa oli että lokaalisti se lopulta kuoli. Tai sitä kai kerjäsin, kun ylipelasin ja annoin leikata. Lähdin kunnon vääntömomentilla luovutusränkläyksiin. Ränkläyksistä ei näyttänyt tulevan mitään, sillä leikkaavilla stemuillani oli pari hassua vapautta. Kesken sekvenssin näin sen, ah niin taivaallisen alikytkentätesujin. Yhtäkkiä sen sijaan että invaasioni olisi kuollut, vastustajan moyon seinä räjähti. Samalla räjähti toinenkin seinä, jolla oli yksi silmä. Harvoin näkee näin komeaa Hopeanuoli -sekvenssiä. Kaikki tuli. Vastustaja oli joku 1 dan, jota arvelin nimen perusteella ranskalaiseksi, mutta hän olikin Saksassa asuva sveitsiläinen. Gorreja hänellä oli mukavasti.
Oli sellainen olo, että oli pakko liikkua, joten purin jännitystä tekemällä sata punnerrusta ja juoksemalla 2 km. Rystysistä lähti nahka, kun punnersin urheilukentällä. Liikunta resetoi aivot ainakin puoliksi, ja seuraavana päivänä oli innokas ja rento pelifiilis.
30.7.2013
Maanantain ja tiistain välinen yö oli jännä, sillä suurin osa suomalaisista oli ryypännyt itsensä oksennustasolle läheisessä pub Agroksessa. Eräs nimeltämainitsematon suomalainen oksensi baarin miestenvessan pisuaariin. Myös oman huoneeni vessa oli suuren osan yöstä varattuna. Heräsin aamulla ennen muita ja jätin heille burana-paketin pöydälle. Minut oli paritettu saksalaista 1 dania, Christina Amhofia vastaan. Kunnioitukseni saksalaisten 1 danien pelitaitoja kohtaan ei ole ääretön, mutta Christina oli vahva tappelemaan. (Pelikirjaus on wikissä.) Päätin ennen peliä, että nyt pelaan extra solidia. Sellaisia vaaratilanteita kuin viime pelissä ei saa sattua. Ja kuinkas sitten kävikään, ennen sadatta siirtoa olin taas delaamassa tosi isona. Ryhmä ei ollut uhrattavissa enää, mutta toisen silmän tekeminen näytti tosi vaikealta. Lopulta musta tarjosi mahdollisuutta tehdä toinen silmä, jos saa kolme kiveä syötyä keskustassa. Kieltäydyin antamasta kiviä ja lähdin niillä karkuun tyhjällä kolmiolla. Olisin voinut vain hypätä, jos halusin ne kivet pelastaa. Edellä mainitun heikon ryhmän olisi pitänyt kuolla sen takia että tenukoin siitä pelatakseni tämän idioottimaisen muodon. Vastustaja näki viereisessä ryhmässään jotain ajia joka piti poistaa, joten elin stemuillani. Peli ei ollut vieläkään hyvä minulle, sillä olin joutunut antamaan keskustaan ponnukin. Ylipelasin vielä lisää. Jälkeenpäin katsottuna peli on kauheaa shaibenia. Voitin lähinnä siksi, että vastustaja pelkäsi asioita joita ei oikeasti ollut olemassa. Voitto ei tullut helposti. Peli oli todella uuvuttava ja jätinkin rapidin tiistaina väliin.
31.7.2013
Lepopäivä. 4 km lenkki, 100 punnerrusta ja 5 tsumegoa. Fail?
1.7.2013
Absurdi pelipäivä. Olin aamulla aivan varma että tänään tulisi pataan, tällainen nilkittäminen ei voi jatkua. Parituksessa kävi flaksi. Sain vastaani japanilaisen 2 danin. Hän oli jonkin verran vahvempi pelaaja kuin ensimmäisen kierroksen 1 kyu, mutta ei silti suomalaista dan-tasoa. Pelikirjaus on wikissä. Keskipelin alkuvaiheilla vastustaja kuoli melko isona. En ollut onnistunut kuitenkaan tekemään mitään muuta aluetta kuin tämän tapon. Tenba oli käynyt siinä vaiheessa katsomassa peliä ja arvioinut että olen viiden pisteen johdossa. Vähän jännitti, kun arvelin nössöilleeni liikaa ja vastustajalla näytti olevan aika paljon pointseja. Loppupelissä sain vähän riisiä vielä ja voitin noin 10 pinnaa.
Väsytti melkoisesti, mutta pelasin vielä rapidin. Toisesta viikosta tulee armotonta mättöä, sillä olen onnistunut hilaamaan itseni epärealistisen korkeisiin MMS:iin. Silloin ei varmaan tule rapidissa pelattua, ellen häviä joitain pelejä fusekissa räjähtämällä. Taas tuli japanilainen, tällä kertaa 1 dan. Peli oli melko reikäpäistä lätkimistä. Eilen olin päättänyt etten enää tee kuin yhden heikon ryhmän kerrallaan tulevissa peleissä. Tässä pelissä minulla oli koko ajan noin kolme heikkoa ryhmää laudalla, vaikka pientä lohdutusta tarjosi etteivät vastustajankaan asemat ihan aukottomia olleet. Alun perseilyjen jälkeen pistetilanne oli suunnilleen tasan. Tein jatkuvasti strategisesti aika paskoja valintoja, mutta lopulta tapoin keskustassa jotain. Tapon jälkeen peli oli vieläkin aika tasainen, mutta jotenkin yosessa tuli ainakin 20 pinnaa. Voitin lopulta 30,5 pistettä.
Mitä helvettiä nämä tulokset ovat, 4-0 mainissa ja 2-0 rapidissa. Ehkä huomenna tulee vastaan joku kova tyyppi.
2.7.2013
Pääturnauspeli japanilaista 3 dania vastaan mustilla. Pelasin komokut ristikulmiin ja tarkoitukseni oli aloittaa mahdollisimman pian iso tappelu. Vastustaja pelasi niin solidia alkupeliä, etten oikein löytänyt mahdollisuuksia haastaa riitaa. Kaikki tappelut joita olisin aloittanut olisivat olleet vain paskaa. Siis pelasin itsekin rauhallista alkupeliä. Taisin vähän aliarvioida vastustajaa, sillä hän pelasi aika hitaan näköisiä laittoja. Todennäköisesti ne olivat vain honteja, joiden ansiosta hävisin kaikki myöhemmät tappelut. Keskipelin alkuvaiheilla luin erään leikkauksen väärin ja leikkaannuin. Sain elätettyä stemuni kolla, mutta vastustaja sai über ison laidan ko-uhkansa avulla. Minullakin oli jättilaita, joten peli vaikutti tasaiselta. Kusin pelin yosessa. Annoin keskustassa popsia liikaa roppokiviä ja jätin kaikki hyvät mahdollisuudet käyttämättä. Hävisin varmaan 15 pinnaa lopulta.
Rapidissa pelasin jotain korealaista 1 dan -pikkupoikaa vastaan. Erkkilä oli pelannut häntä vastaan aiemmin ja voittanut jokseenkin iisisti. Vastustaja pelasi suunnilleen kuin 1 danit tygemissä. Sain nopean ja mukavan luovutusvoiton tästä pelistä.
Illalla oli niin tylsää, että tein 100 punnerrusta.
Yhteenveto kongressin ensimmäisestä viikosta
Puola on siisti paikka. Kongressipaikka on jossain semimaaseudulla, jossa ei ole minulle muuta viihdettä kuin järvi ja juoksustadion. Netti ei enimmäkseen toimi, koska en jaksa tehdä mitään asian eteen. Tylsyys on välillä tullut suureksi ongelmaksi. Ruoka on halvempaa kuin missään maassa jossa olen käynyt. Spagettiannoksen saa 8 zlotyllä (parilla eurolla) ja ison mehutonkan 2,5 zlotylla. Monissa mehuissa on jostain syystä minttua höysteenä, mikä on aiheuttanut yllätyksiä. Makua voisi mallintaa puristamalla omenamehuun vähän Pepsodentia.
Ensimmäisen viikon tulokset olivat erinomaisia ainakin gorrillisesti. Pelasin kahdeksan EGF-luokitettua peliä, joista hävisin ainoastaan yhden. Voitin kaksi 1 kyuta, neljä 1 dania, yhden 2 danin ja hävisin 3 danille. Pelien taso ei ollut kuitenkaan kovin hyvä. Oikeastaan kaikissa peleissä pelasin paskaa. Varmaan viimeisessä, hävityssä mainin pelissä pelasin siedettävintä kamaa. Olen edelleen ylpeä alikytkentätesujista jolla tapoin saksalaisen 1 danin. Myös pelit Christina Amhofia ja Johannes Lairetta vastaan olivat vaikeita pelejä, jotka jotenkin onnistuin voittamaan. Lukuunottamatta pääturnauksen viidennen kierroksen vastustajaa, Aasia ei oikein edustanut tällä kertaa. Ehkä sielläpäin 1 dan -luokitus on enemmänkin osoitus siitä, että osaa pelin perusteet, eikä sen saadakseen tarvitse nilkittää turnauksissa. Anyway, en valita. Olen joku 70-80 gorria plussalla varmaan nyt :3
Lauantai 3.8.
Alkoi sitten viikonlopputurnauskin ihan hyvin. Ensimmäisen kierroksen vastustaja oli joku japanilainen 1 kyu, joka ei jaksanut tulla paikalle, joten voitin pelin yhden kiven pelaamalla (olin musta). Tämä oli ensimmäinen voitto tuomaripäätöksellä koskaan. Vitutti aika paljon. Piti odottaa useita tunteja että pääsi oikeasti pelaamaan. Kävin huoneessani sluibaamassa ja venyttelin dormitorion käytävällä. Jotenkin sain ajan kulutettua ja pääsin tokalla kierroksella pelaamaan valkeilla tuttua vastustajaa, Pierre-Alain Chamotia vastaan. Päätin tällä kertaa olla perseilemättä niin rankasti kuin pääturnauksen pelissämme, jossa olisin kuollut ihan kaikella, jos vastustaja olisi pelannut oikean siirron. Vastustaja oli vahvuudesta tykkäävää tyyppiä. Yritin jotain strategista keikakun omaista juttua, etten joutuisi pahasti törmäyskurssille vastustajan muurien kanssa. Siis suomeksi sanottuna yritin tappaa niitä. Ylipelasin vähän, mutta kai minulla oli Jeffin siunaus asialle, kun hän oli käskenyt pelata samalla tyylillä kuin millä voitin viimeksi. Sain alkuun ihan hyvää tulosta jonkinlaisen triplahyökkäyksen muodossa ja mustan delatessa ohimennen alalaitaani. Musta sai keskustamuurin ja laitahoshini jäi vähän orvoksi vastustajan vahvuuksien keskelle. Päätin uhrata sen enkä lähtenyt tuomaan Ryania himaan, joka oli yksi harvoja järkeviä asioita jotka tein kongressin peleissä. Musta sääti jotain nurkassani ja oli kytkemässä näitä stemuja ali omaan laitaryhmäänsä, mutta päätti pelata erään sisäänheiton ensin. Tämä uhkasi syödä kolme kiveä. En välittänyt atarista ja tapoin sen sijaan mustan nurkkastemut. Arvelin olevani johdossa pari pinnaa tämän jälkeen, vaikka mustalla oli 80 pisteen laita. Oma alalaitani oli melkein yhtä iso ja nurkasta tuli myös aika iso. Yosessa vastustaja tenukoi ykkösrivin hanekytkennästä ja kuoli erittäin isosti. Enimmäkseen tämä peli oli minulta ihan järkevää kamaa, vaikka eräs räikeä ylipeli livahtikin sekaan (hassuinta on, että siitä tuli tosi hyvä tulos). Pelikirjaus nimellä r2.sgf.
Kolmas peli oli kolossaalista kuraa. Sain vastaani japanilaisen 2 danin. Alusta asti pelasin äärimmäisen väsynyttä settiä. Elin vastustajan komoku-nurkassa pienenä, joka oli mielestäni jostain syystä tosi hieno tulos. Pelasin erään leikkauksen josta tuli erittäin huono mieli. Sain vain itselleni avuttoman makkaran, jota piti puolustaa niin etten päässyt invaasioimaan mustan jättilaitaa. Invaasioin sen silti. Mystisesti onnistuin elämään siellä, mutta seurauksena ensin mainitusta nurkasta tuli ko. Ko-uhkana jouduin antamaan katkaista pari stemua vastustajan isohkoon laitaan. Tämän jälkeen peli meni yoseen. Yose näytti synkältä minulle, sillä musta oli noin 200% paksumpi joka puolella lautaa. Minulla oli lisäksi pari ryhmää, jotka eivät olleet edes sataprosenttisen elossa vielä. Vastustaja vastasi melkein kaikkiin parin pisteen "sente" siirtoihin onneksi. Sain raavittua voittoon tarvitut pisteet yosessa, mikä oli aika yllättävä saavutus. Tai sattuma. Voitin 5,5 pistettä lopulta. En ole ylpeä tästä pelistä, mutta kirjaus siitä löytyy wikistä nimellä roskaa.sgf.
sunnuntai 7. heinäkuuta 2013
Oulun Kesä
Kesä-heinäkuussa minua vaivasivat tosi huonot fiilikset. Peli-illoissa käyminen rupesi tuntumaan hankalalta, koska minulla on huonommat kommunikaatiotaidot kuin keskivertomerivuokolla, mutta kotona istuessa tuli kaikkia vähemmän fiksuja ideoita mieleen. Yksi niistä harvoista edes jotenkin fiksuista oli lähteä Oulun Kesään pistämään Eilistä dunkkuun. Oikeastaan minun piti piestä Bolko. Se ei mennyt ihan putkeen.
Saatana, mikä siinä on että ennen turnauksia ei saa ikinä kunnolla nukuttua. Vaikka tekisi mitä ennakkovalmisteluja, stressi tuntuu aina pilaavan yöunet ja johtavan emotionaalis-fyysiseen koettelemukseen. Olen varmaan yli puolet kaikista turnauspeleistä pelannut kunnossa, jossa en normaalisti suostuisi pelaamaan edes blitziä keksissä. En kestä väsymystä. Se sattuu. On täysin perseestä, että en vain onnistu nukkumaan turnauksia varten.
Tällä kertaa asenteeni oli ensiluokkainen mutta kusin aika paljon jättämällä valmistelut viime tinkaan, valitsemalla junan joka on perillä vasta puoli yhdeltä ja VR kusi loput toimittamalla minut Ouluun vasta noin puoli kahdeksi. Mikko Nevala äärettömän ystävällisesti majoitti minut ja jopa haki autolla juna-asemalta keskellä yötä. Tällä kertaa majapaikassa ei ollut kissoja. Melkein kaipasin sitä tunnetta kun jokin hyppää mahan päälle kesken unien. Sain nukuttua vajaat viisi tuntia, joka oli aivan liian vähän. Aamulla piti hakea laudatkin yliopistolta, jonne emme meinanneet päästä sisälle. Mikko sai vakuutella meidät lopulta sisään päästäneelle naiselle aika pitkään, ettemme ole murtovarkaita.
Vitutti aika paljon etsiessäni keskustasta (onkohan se paikka Oulun keskusta?) pankkiautomaattia ja käydessäni ostamassa energiajuomaa ja turkinpippurilakuja. Vitutus haihtui energiajuomaa särpiessä. Minusta on tullut säälittävä kofeiininarkki.
Kierros 1
Valkea Sami Hätälä 5 kyu, musta Eerika Norvio 1 kyu, musta voitti luovutuksella.
Ensimmäisen pelini pelasin Eilistä vastaan. Tämä oli eka kerta, kun pääsen turnauksessa kyseisen KGS-kuuluisuuden vastustajaksi. Vielä 3kk sitten en muistaakseni ollut koskaan voittanut häntä, mutta viimeiset pari peliä ovat menneet kivasti minulle. Yritin olla varovainen, koska Eilinen on 5kyu-suomiluokituksestaan huolimatta mielestäni suunnilleen omantasoiseni pelaaja. (Tästä turnauksesta tuli siis 4kyu -korotus, onneksi olkoon)
Noudatin turnauksen kaikissa peleissä viime aikoina vakiintunutta fusekipolitiikkaa: mustilla 2 komokua ja valkeilla 2 hoshia, crossfusekia en tällä kertaa halunnut. Ei niin että sillä juuri väliä olisi mitä niihin nurkkiin roiskii ekoina laittoina, mutta olen viime aikoina opiskellut vähän komokujosekeita. Opittuja josekeita on tosi siistiä kokeilla oikeissa peleissä.
(Vihje vastustajille: osaan ainoastaan matalan lähestymisen matalan 1 pisteen pihtiin josekeita. Muissa teen jotain tyhmää.)
Eilistä vastaan lähdin siis mustilla 2 komokulla. Valkea pelasi ainakin yhden hoshin, sillä muistan lähestyneeni hoshia ja Eilinen tenukoi lähestyen komokua. Olin luullut että tuplalähestyminen hoshiin on jotenkin arvokkaampi kuin se mitä sille komokulle voi tehdä tenukin jälkeen, mutta Jeffin mielestä Eilisen tenuki oli okei. Sain tuplalähestymiseni ja lopulta hyvän tuloksen, koska valkea jäi vielä huonompaan muotoon kuin minä. Yritin päästä tasoihin leikkaamalla mahdollisimman tökeröllä luolamiestekniikalla, mutta en onnistunut himmentämään Eilisen luoman valkean monumentin aistikkaita muotoja. Yritin saada hyökkäystä tätä taideteosta vastaan, mutta se päättyi aika nolosti siihen että piti juosta omilla leikkaavilla kivillä karkuun. Minulla oli joku special keikaku, jonka mukaan pystyn antamaan "vauhtia" näiden kivien pakomatkaan invaasioimalla heti siihen viereen. Se oli aika karkea strateginen kämmi. Eilinen antoi vähän riisiä ja pääsin kolmosrivillä yhdistämään kiveni ilman että nurkka kärsi kamalasti. Siltikin tulos oli nihkeä, koska valkea sai älyttömän muurin. Alkoi tulla selväksi, että pelissä on mustan alueet vs. valkean vaikutusvalta. Mustalla oli lisäksi heikko ryhmä, onneksi vain yksi. Eilinen pelasi tätä ryhmää vastaan aika ilmavia hyökkäyssiirtoja, cappeja ja norsunloikkia. Yritin sitkeästi läpi nobilla ja kosumilla. Mielestäni minulla oli keskustassa gotesilmä ja halusin siis laidalle sentesilmän, mieluummin kaksi. Elätyssekvenssissä tuli yllättävää bonusta ja valkea luovutti.
Jälkianalyysissä Jeffin kanssa todettiin, että valkean vaikutusvalta olisi ollut kyllä riittävä tuottamaan tarpeeksi pisteitä. Mustan solidit alueet eivät olleet mitenkään kohtuuttoman isot. Musta otti tarpeettomia riskejä viimeisessä nurkkatappelussa. En kuitenkaan ollut laskenut sitä loppuun, joten miksi uhkapelata.
Jännää pelata aluepainotteisesti välillä, vaikka se olikin oman kämmin pakottama valinta :3
Kierros 2
Valkea Janne Kössö 4 dan, musta Eerika Norvio 1 kyu, valkea voitti luovutuksella.
Olen kerran aiheuttanut hämmennystä kutsumalla erästä Takapotkussa pelattua peliä "perseraiskaukseksi" ja jouduin vastustajan pyynnöstä poistamaan wikistä kyseisen luonnehdinnan. Tästä viisastuneena käytän pelistä Janne Kössöä vastaan ilmausta "opetuspeli".
En ole koskaan pelannut peliä jossa olisi tullut paha mieli näin aikaisin. Paha mieli tuli noin siirrolla seitsemän, kun en osannut vastata valkean pelaamaan oogeima -lähestymiseen. Pelin jälkeen Kössö näytti muutamia triviaalivaihtoehtoja. Pelissä päätin pelata laidan keskelle, mikä näytti yhdistävän tenukoinnin ja ei-tenukoinnin huonoimmat puolet. Parin siirron jälkeen Kössö oli saanut supervahvan ponnukimuodon ja musta surullisia rippeitä, joita en oikein kehdannut pitää vahvistussiirron arvoisina. Luultavasti sellainen olisi vaan kuulunut pelata, tuntui miten nihkeältä tahansa. Valkea invaasioi tämän muodostelman, mutta päätin unohtaa koko laidan ja tehdä sen sijaan moyon siihen ainoaan nurkkaan, jossa en ollut vielä pilannut omaa muotoani. Minulla oli nurkassa potentiaalia minikiinalaisen + laitahoshin (tai sen alapuolella olevan stemun) muodossa. Pelasin tengenin, mikä oli väärin. Olisi pitänyt tehdä vaan korkea shimari, ennemminkin doublewing- kuin laatikkotyyliä, joka varmaan sopii hoshin kanssa paremmin. Yleensä tengen on silloinkin huono.
Valkean pelaama invaasio tai reduktio oli tosi kiinnostava. Se oli viidennellä rivillä, vähän kuin nurinpäinen keimakakari. Halusin nähdä 4dan-sabakia joten käynnistin mahdollisimman voimakkaan hyökkäyksen tätä stemua kohtaan. Hyökkäys oli aika surkea. Jo eka siirto oli väärältä puolelta. Pitäisi pelata siltä puolelta, jossa omat muodostelmat ovat heikompia, eikä työntää vastustajaa omia heikkouksia kohti.
Minulla oli tässä vaiheessa keikaku, se oli aika surullinen ja epätoivoinen, mutta se oli sentään kokolaudan strateginen suunnitelma. Suunnitelma oli rakentaa valkean invaasion avulla keskustamuuri, jolloin valkean alkuperäinen invaasio mustan vastakkaiseen laitaan alkaisi edes etäisesti näyttää kiveltä jota vastaan voisi ajatella hyökkäämistä. Tämä keikaku eteni yllättävän pitkälle, mutta lopulta hyökkäyksestä ei taas tullut yhtään mitään. Pääsin näkemään lisää 4 dan -sabakia, joka tällä kertaa tappoi kourallisen omia stemujani. Peli oli übertuskallinen juuri sen takia, että vastustaja ei tappanut kiviäni, vaan sai minut pelaamaan laittoja jotka vahingoittivat omia kiviäni, jättivät ne henkitoreissaan kitumaan ympäri lautaa ja lopulta tappoivat ne. Jokainen pelaamani laitto tuntui voihkivan "rankaise mua lisää" tai jotain sen suuntaista. Tämä oli hämmentävä fiilis. Luovutin kun en enää kehdannut jatkaa.
Kävimme peliä läpi jälkeenpäin. Olin kuolemanväsynyt, mutta läpikäynti kannatti silti, sillä sain tärkeitä strategisia ja muotoneuvoja. Brr, se pelissä pelaamani vastaus 2 pisteen lähestymiseen oli kyllä varsinainen Pempun joseki.
Kierros 3
Valkea Seppo Suorsa 1 dan, musta Eerika Norvio 1 kyu, valkea voitti luovutuksella.
Jo edellisellä kierroksella olin ollut kyvytön tekemään laudalla mitään asiallista, ehkä jopa sitä edellisellä. Kolmannen kierroksen pelini Seppo Suorsaa vastaan oli surullinen esitys. Jeff oli aiemmin kysynyt minulta, haluanko pelata kolmannella kierroksella. Olin sitä mieltä etten todellakaan jätä mitään kierroksia väliin, kun olen maksanut melkoisen rahasumman siitä että pääsen oululaisten nilkkien nyrkkeilysäkiksi. Jos silmät harittavat niin ettei pysty lukemaan laddereita kunnolla, sitten pitää vaan kumartua lähemmäs lautaa. Vietin aika ison osan pelistä silmät kiinni, havahtuen vain kuullessani kiven laudalle laittamisesta tulevan klik -äänen.
Oman huonon kuntoni ja suoritukseni lisäksi Seppo pelasi tosi hyvin. Hän saikin 2 dan -korotuksen turnauksesta. Seppo oli sitä mieltä, että olin keskipelin alussa johtoasemassa. Jeffin mielestä en ollut sellaisessa asemassa missään vaiheessa peliä. Olin aloittelemassa mukavan tuntuista tuplahyökkäystä, mutta yhtäkkiä kaikki olikin ihan päin hanuria. Lukuisat lukuvirheeni auttoivat asiaa. Tästä pelistä on valitettavasti sgf olemassa. Se voi kertoa oman surullisen tarinansa, jos ja kun se julkaistaan, sanat eivät riitä.
Mental note: kaikki leikkaukset eivät ole hyviä.
En mennyt saunalle, koska en yksinkertaisesti kyennyt. Mutta onnistuin saamaan unta. Aamulla olin valmis pistämään jopa 4 daneja pataan. Oli tosi hyvä fighting spirit. Sainkin parhaan mahdollisen vastustajan neljännelle kierrokselle.
Kierros 4
Valkea Eerika Norvio 1 kyu, musta Mika Niskala 3 dan, musta voitti nololla määrällä pisteitä (olisi pitänyt luovuttaa).
Olin odottanut tätä peliä Bolkoa vastaan. Tiesin että meillä on aika samankaltaiset pelityylit, joten pelistä tulisi varmasti eeppinen mättö. Se oli aika rankka mättö, mutta ei niin sekava kuin esimerkiksi pelit Pulkkista ja Erkkilää vastaan Takapotkussa. Pääosin ryhmät olivat selkeitä ja aika isoja. Kävimme tämän pelin läpi Jeffin kanssa, ja siitä on kaikista turnauksen peleistä parhaat muistikuvat. Kirjoittaminen alkaa nyt väsyttää, joten selitän aika geneerisesti.
Ehdotin Bolkolle taishaa. Bolko ei suostunut, koska hän ei halunnut lukea. Pelattiin se narabi-variaatio. Pelasin 2 pistettä (!) liian pitkän laajennoksen muuristani. Bolko invaasioi. Pelasin päälle kosumin ja sitten paskan separointisiirron joka ei toimi. Läpikäynnissä koko sekvenssi näytti siltä, että musta vie valkean pisteet, tekee sentessä keskustavahvuutta ja kaikki mitä valkea saa koko jutusta on heikko ryhmä. Jeffin mielestä pelasin niin kuin hyökkääjä silloin kun olin oikeasti se jota vastaan hyökätään, mutta onneksi Bolko alipelasi vähän.
Tein strategisesti kökön 3-3-invaasion. Bolko halusi tappaa sen. Se ei ollut kuolemassa. Mustalle tuli heikko ryhmä. Valkea sai jumalattoman kokoisen nurkan. Valkean peli alkoi näyttää todella hyvältä mustan tappoyrityksen takia. Sitten valkea leikkaantui ja kuoli ja kaikki meni. Valkean ei olisi oikeasti tarvinnut leikkaantua, mutta valkea oli tyhmä. Loppu.
Kierros 5
Valkea Leo Yang 5 kyu, musta Eerika Norvio 1 kyu, musta voitti luovutuksella.
Viimeisellä kierroksella tiesin saavani alaspäinparituksen, sillä pohjalla oli 5-, 8- ja 10-kyuita jotka eivät enää voineet kaikki pelata toisiaan vastaan. Se oli varmaan ihan okei. Vähän harmitti, ettei saanut matsia muita 1 kyuita, Henri Schmidtiä tai Antti Nikulaa vastaan. Ville Väätäjänkin kanssa olisin mielelläni pelannut. Vastustajani oli viime vuoden Jaakko Munkissa 1 danina pelannut Leo Yang. Hävisin silloin kahdella tasoituskivellä. Tässä turnauksessa hän pelasi 5 kyuna. Peli oli minulle aika helppo. Sain alkupelissä solidia aluetta, enemmän kuin pelissä Eilistä vastaan. Vastustaja teki hyvää muotoa ja aiheutti minulle tosi ruman b2 bomberin, mutta hän ei oikein saanut pisteitä minnekään. Tein muutamia vähän uhkarohkeita ja tyhmiä juttuja, mutta omasta mielestäni sain pääosin pelin pidettyä varovaisena ja luin huolellisesti. Keskipelissä tapoin ison ryhmän, ja valkea luovutti.
Koska en voi itselleni mitään, tutkin hiukan EGD:stä muutamien rankkejaan muutelleiden pelaajien käyriä ja päädyin päättelemään, että viidennen kierroksen vastustajallani varmaankin on edelleen 1 danin gorrit. Silloin tulisi joku 18 gorria tästä evotuksesta, mikä olisi suunnilleen yhtä ansaitsematonta kuin ne toistakymmentä gorria jotka sain Sir Dangossa Meijinin unohdettua kellon olemassaolon.
Öitä.
sunnuntai 9. kesäkuuta 2013
Takapotku
Vuoden isoin kotimainen go-turnaus on takanapäin ja jos ei muuta, niin ainakin olen saanut kattavan päivityksen pelitaitoihini. Tuloksellisesti turnaus ei mennyt mitenkään erityisen hyvin, mutta pelasin hyvää peliä ja pistin kunnon väännöt pystyyn jokaisessa pelissä. Yksikään peli ei ollut vastustajalle helppo.
Ensimmäinen turnauspäivä alkoi hyvin. Sain nukuttua ~8 tuntia ja olin valmis lukemaan suohon kenet tahansa alle 3 danin (omasta mielestäni). Minulla oli ollut joku ihme impulssi pukea päälleni pikkusiskoni pissisvaatteet. Tajusin liian myöhään, että vaatteiden kangas oli hieman liian läpinäkyvää. Tarkoitus ei ollut näyttää ihan niin teinihuoralta. Onneksi mukana oli myös t-paita ja verkkarit joita käytinkin sunnuntaina.
Joka tapauksessa, ensimmäisellä kierroksella olin täydessä pelikunnossa. Pelasin valkeilla pahinta vihollistani, Eetu Erkkilää vastaan. Kuten olen aiemmin maininnut, tätä jätkää vastaan voittoja ei ole herunut yhden yhtä, ei edes kerhopeleissä. Nyt pääsin lähemmäksi kuin koskaan. Eetu pelaa yleensä mustilla kahta komokua. Itsekin olen alkanut käyttää tätä aloitusta, koska sillä saa aikaan mehevät tappelut. Torstaina Vesa oli sanonut, että jos valkeilla meinaa oikeasti voittaa pelin, pitää pelata kaksi hoshia. Uskoin Vesaa ja pelasin näin kaikissa peleissä, joissa pelasin valkeilla (joskin hävisin ne kaikki, mustilla voitin kaikki miehekkäiden komokuideni ansiosta). Erkkilä trikitti minua häikäilemättömästi vastaamalla korkeaan lähestymiseen ikkentobilla. Pelaamani jatko (tsuke komoku-stemuun) oli sinänsä oikea, mutta ekassa nurkassa sekosin laskuissani ja sain huonon tuloksen, tokassa en tehnyt samaa virhettä mutta jonkun vastaavan tasoisen. Keskipelin alkuvaiheilla olin aikamoisesti jäljessä, mutta pelasin erään tökerön kakkosrivin siirron, joka oli omasta mielestäni sente ja mustan mielestä ei. Tämä tenukoitiin ja pääsin ränkläämään mustan laitaryhmän palasiksi. Toinen palanen kuoli. En tiedä olisiko sen kuulunut kuolla. Musta olisi voinut jälkiviisastelijoiden mukaan selvitä antamalla syödä vain pari stemua nurkasta. Sain kuitenkin kivasti pisteitä tästä.
Keskipelin keskivaiheet olivat kaoottisinta tappelua jota olen ikinä pelannut. Musta oli rakentamassa isoa keskustaa ja halusi väkisin leikata reduktiokiveni. Leikkauskohdan viereisessä nurkassa oli aikamoiset ajit. Yhtäkkiä kaikki vain lähti lapasesta. Musta joutuikin leikatessaan antamaan minulle järjettömän kokoisen kon. Sitten mustalla oli nurkka heilumassa + 5 stemua atarissa. Kädetin ihan täydellisesti tämän ja jotenkin en ikinä tehnyt mitään nurkassa enkä syönyt atari-kiviä. Siellä olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa lokaalisti eikä pelata jotain paskoja loppupelisiirtoja. Sitten spedeilin uudelleen. En tajunnut että musta voi saada aiemmin tappamastani ryhmästä karsean kon. Oli pakko antaa 8 pinnaa pois ko-uhkana. Hävisin sitten 6 pinnaa. o_o
Onneksi ymmärsin että turnaus on vasta aluillaan ja kaikki mahdollisuudet vielä avoinna. Toivuin toisen kierroksen alkuun mennessä hyvään pelikuntoon. Fiilis oli terävä ja luottavainen. Minut paritettiin samoissa MMS:issä olevaa Henri Schmidtiä (1 kyu) vastaan. Nyt oli revanssin aika. Hävisin viime vuoden SM 1-karsinnoissa Henrille kuolemalla fusekissa ilman kompensaatiota. Olen tuntenut tähänastisissa peleissä olevani aina altavastaajana, joten tämä peli oli ilahduttava yllätys. Pelasin mustilla kaksi fighting spirit -komokua. Valkea pelasi kaksi hoshia muistaakseni. Päätin häijyyttäni kokeilla samaa "trikkiä" tai vanhaa josekivariaatiota jonka Erkkilä pelasi minua vastaan. Sain omasta mielestäni ihan kivan tuloksen. Keskipelissä voitin ratkaisevat tappelut ja varmistin solidin pistejohdon. Tämä oli rehellinen ja hyvä peli. Ei sellainen tyypillinen suomalainen turnauspeli, jossa molemmat vuorotellen yrittävät vetää peliä vessasta alas ja toisen pönttö tukkeutuu ensin. Niitäkin tuli ihan tarpeeksi pelattua, ks. kierrokset 1,3 ja 5.
Kolmannen kierroksen peli oli uuvuttava kolmituntinen mättö erästä pääkaupunkiseudun pahinta nilkkiä, Johannes Lairetta, vastaan. Johannes pelasi 2 kyu -luokituksella, mutta korotettaneen Takapotkun tulosten perusteella 1 kyuhun. Olin ihan liian väsynyt. Onneksi tiesin että Johanneskin oli nukkunut vain neljä tuntia edellisenä yönä. Peli oli kauhea. Alkuun pelasin skeidaa. Käytin kymmeniä kiviä tekemään laudan poikki hyödyttömän dameluikeron. Aluksi se leikkasi jotain mustan kiviä, mutta pian nämä vahvistuivat ja minulle jäi vain käyttökelvoton loiro. Sen alla oli mustan ikkentobeja nelosrivillä koko laidan mitalta. Fuck yeah. Peli kääntyi yllättäen, kun pelasimme kota reduktiokivien leikkauksesta. Leikkaantuneina näiden kivien kohtalo olisi todennäköisesti surullinen, ja mustan keskusta jättikokoinen. Pelasin ko-uhan joka uhkasi tappaa keskikokoisen ryhmän. Musta kytki kon ja hänen ryhmänsä kuoli. Ryhmä oli noin neljäsosalaudan kokoinen. Sitten kiirehdin äkkiä pelaamaan liudan uskomattoman paskoja laittoja, etten vain vahingossa voittaisi. Syntyi kaksi kota, joista toinen uhkasi koko edellä mainitun dameluikeron elämää. Kumpikin ko oli oikeasti tarpeeton, mutta olin niin sekaisin, etten pystynyt lukemaan yhtä siirtoa eteenpäin. Hävisin aika törkeällä piste-erolla lopulta. Päällimmäiseksi tästä pelistä on jäänyt mieleen jlairen sanat "tässä pelissä oli yksi maapallon, yksi Uranuksen ja yksi Jupiterin kokoinen ko". Ainakin Wirtu väitti, että sen Jupiterin kokoisen olisi voinut välttää. Tämä olisi voinut pelastaa pelin minulle. Mustan pelaama ko-uhka tässä kossa, jota en voinut tapella, tappoi minulta käsittämättömän määrän stemuja.
Syistä jotka jääköön hämärän peittoon nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ehkä viisi minuuttia. Ei se mitään. On sitä ennenkin väsyneenä pelattu. Väsymys ei myöskään ole yksiselitteisesti negatiivinen tekijä. Joskus väsyneenä saavuttaa mielenkiintoisen flow-tilan ja koko laudan näkemyksen.
Kiitos Jeesus neljäs kierros oli alaspäinparitus. Pelasin ruotsalaista Kai Kylmästä (3 kyu) vastaan. Hän oli myös viime vuoden Takapotkussa. Pelasin mustilla. Aloitin kahdella komokulla, vastustaja kahdella hoshilla. Kolmantena laittona pelasin hoshin ja komokun väliin, laajennuksen komokun "vahvalle" sivulle laitahoshin alapuolelle. Kai näin voi pelaa. Ehkä olisi normaalimpaa vain lähestyä. Vastustaja pelasi valkean sanrensein, joka tuntui vähän hitaalta. Nyt keimakakari, joka oli samalla 3 pisteen laajennos laitastemustani, oli omasta mielestäni yber nautinnollinen laitto. Voihkin sisäisestä tyydytyksestä kun tätä vielä potkaistiin ja pakotettiin pelaamaan ideaalinen iron pillar 3 kiven päähän. Tämä oli loppujen lopuksi aika helppo peli. Vastustaja vaihtoi paljon solidia aluetta keskustapotentiaaliin. Jossain vaiheessa kevyesti pelkäsin että keskustaan on tulossa jotain, mutta sain juoksutettua sinne valkean heikon ryhmän ja redusoitua sentessä kivasti. Voitin n. 20 pistettä.
Mietin pitkään osallistunko viimeiselle kierrokselle. Olin liian väsynyt tekemään käytännössä mitään. En meinannut pysyä edes seisaallani. Jos lähtisin nyt, saisin ehkä kourallisen gorreja ja voisin tuntea jonkinlaista haaleaa tyytyväisyyttä 2-2 -tuloksesta. Mutta ei. Se ei ole YliGolaisen soturin ratkaisu. Annoin siis parittaa itseni viimeiselle kierrokselle. Rukoilin alaspäinparitusta mutta eihän sellaista tietenkään tullut. Pelasin Olli Pulkkista vastaan pelin, jota pidin menetettynä jo ensimmäisestä siirrosta lähtien. Tämä johti yllättävään suoritukseen. Halusin ratkaista pelin mahdollisimman nopeasti, joten pelasin ihan alusta asti täysin törkeitä, kompromissittomia tappelusiirtoja. Luulin että pelit Erkkilää ja Lairetta vastaan olivat sotkua, mutta ne eivät olleet nähneetkään tätä peliä. Pelissä ei ollut minkäänlaista fusekia. Tungin invaasion ensimmäisen ryhmän sisään jonka musta teki. Yllättäen elin ja mustan ulkomuurissa oli leikkauskiviä joita ei kaikkia ehtinyt heti syödä. Lähdin järjestelmällisesti nobaamaan karkuun niillä jokaisella erikseen. Näytti siltä, että nyt se iso romahdus on vihdoin tulossa ja pääsen kotiin sluibaamaan. Mutta ei. Tein törkeästi silmän ison getan sisään ja saalistin mustan lonkeron. Tämän jälkeen redusoin onnistuneesti mustan vasenta alanurkkaa. Näytti siltä, että olen voittamassa peliä. Mutta pitihän se vielä vetää vessasta alas oman ahneuden takia. Tein jotain tosi tyhmää. En oikeastaan halua edes muistaa, mitä se oli, koska se oli niin älytöntä. Halusin tehdä täysin turhan ryhmän joka lopulta kuoli isona. Ehkä se että ensimmäiset pari sikailua menivät läpi, saivat luulemaan, että tämäkin menee. Vielä tämän jälkeen olin löytävinäni jotain aavemaista ajia mustan muureista. Ei siellä kuitenkaan mitään ollut (ainakaan niillä sekvensseillä joita pelasin). Hävisin lopulta reiluhkosti pisteillä. Pelin jälkeen Olli sanoi pelin olleen todella pelottava ja että pelasin hyvin.
Välillä on kivaa korottaa panoksia mielettömän korkealle ja pelata kaikki leikkaukset jotka eivät jää suoraan tikkaisiin. Tulee mielenkiintoisia pelejä.
Käteen ei jäänyt mitään erityisiä saavutuksia eikä ainakaan gorreja. Voitto Henri Schmidtistä oli varsin tyydyttävä suoritus. Vielä ylpeämpi olen kuitenkin niistä hävityistä peleistä. Tappelin paremmin ja likaisemmin kuin koskaan ennen. Luulen että turnauksen seurauksena kehityin ainakin puoli kiveä, tai pikemminkin turnaus viimeisteli kehityskaaren jonka runkona oli Weiqi Sihuo Daquanin tehtävien tekeminen läpi. Kongressista tulee korotus. Jotenkin vain tiedän sen :3
Ensimmäinen turnauspäivä alkoi hyvin. Sain nukuttua ~8 tuntia ja olin valmis lukemaan suohon kenet tahansa alle 3 danin (omasta mielestäni). Minulla oli ollut joku ihme impulssi pukea päälleni pikkusiskoni pissisvaatteet. Tajusin liian myöhään, että vaatteiden kangas oli hieman liian läpinäkyvää. Tarkoitus ei ollut näyttää ihan niin teinihuoralta. Onneksi mukana oli myös t-paita ja verkkarit joita käytinkin sunnuntaina.
Joka tapauksessa, ensimmäisellä kierroksella olin täydessä pelikunnossa. Pelasin valkeilla pahinta vihollistani, Eetu Erkkilää vastaan. Kuten olen aiemmin maininnut, tätä jätkää vastaan voittoja ei ole herunut yhden yhtä, ei edes kerhopeleissä. Nyt pääsin lähemmäksi kuin koskaan. Eetu pelaa yleensä mustilla kahta komokua. Itsekin olen alkanut käyttää tätä aloitusta, koska sillä saa aikaan mehevät tappelut. Torstaina Vesa oli sanonut, että jos valkeilla meinaa oikeasti voittaa pelin, pitää pelata kaksi hoshia. Uskoin Vesaa ja pelasin näin kaikissa peleissä, joissa pelasin valkeilla (joskin hävisin ne kaikki, mustilla voitin kaikki miehekkäiden komokuideni ansiosta). Erkkilä trikitti minua häikäilemättömästi vastaamalla korkeaan lähestymiseen ikkentobilla. Pelaamani jatko (tsuke komoku-stemuun) oli sinänsä oikea, mutta ekassa nurkassa sekosin laskuissani ja sain huonon tuloksen, tokassa en tehnyt samaa virhettä mutta jonkun vastaavan tasoisen. Keskipelin alkuvaiheilla olin aikamoisesti jäljessä, mutta pelasin erään tökerön kakkosrivin siirron, joka oli omasta mielestäni sente ja mustan mielestä ei. Tämä tenukoitiin ja pääsin ränkläämään mustan laitaryhmän palasiksi. Toinen palanen kuoli. En tiedä olisiko sen kuulunut kuolla. Musta olisi voinut jälkiviisastelijoiden mukaan selvitä antamalla syödä vain pari stemua nurkasta. Sain kuitenkin kivasti pisteitä tästä.
Keskipelin keskivaiheet olivat kaoottisinta tappelua jota olen ikinä pelannut. Musta oli rakentamassa isoa keskustaa ja halusi väkisin leikata reduktiokiveni. Leikkauskohdan viereisessä nurkassa oli aikamoiset ajit. Yhtäkkiä kaikki vain lähti lapasesta. Musta joutuikin leikatessaan antamaan minulle järjettömän kokoisen kon. Sitten mustalla oli nurkka heilumassa + 5 stemua atarissa. Kädetin ihan täydellisesti tämän ja jotenkin en ikinä tehnyt mitään nurkassa enkä syönyt atari-kiviä. Siellä olisi ehdottomasti pitänyt jatkaa lokaalisti eikä pelata jotain paskoja loppupelisiirtoja. Sitten spedeilin uudelleen. En tajunnut että musta voi saada aiemmin tappamastani ryhmästä karsean kon. Oli pakko antaa 8 pinnaa pois ko-uhkana. Hävisin sitten 6 pinnaa. o_o
Onneksi ymmärsin että turnaus on vasta aluillaan ja kaikki mahdollisuudet vielä avoinna. Toivuin toisen kierroksen alkuun mennessä hyvään pelikuntoon. Fiilis oli terävä ja luottavainen. Minut paritettiin samoissa MMS:issä olevaa Henri Schmidtiä (1 kyu) vastaan. Nyt oli revanssin aika. Hävisin viime vuoden SM 1-karsinnoissa Henrille kuolemalla fusekissa ilman kompensaatiota. Olen tuntenut tähänastisissa peleissä olevani aina altavastaajana, joten tämä peli oli ilahduttava yllätys. Pelasin mustilla kaksi fighting spirit -komokua. Valkea pelasi kaksi hoshia muistaakseni. Päätin häijyyttäni kokeilla samaa "trikkiä" tai vanhaa josekivariaatiota jonka Erkkilä pelasi minua vastaan. Sain omasta mielestäni ihan kivan tuloksen. Keskipelissä voitin ratkaisevat tappelut ja varmistin solidin pistejohdon. Tämä oli rehellinen ja hyvä peli. Ei sellainen tyypillinen suomalainen turnauspeli, jossa molemmat vuorotellen yrittävät vetää peliä vessasta alas ja toisen pönttö tukkeutuu ensin. Niitäkin tuli ihan tarpeeksi pelattua, ks. kierrokset 1,3 ja 5.
Kolmannen kierroksen peli oli uuvuttava kolmituntinen mättö erästä pääkaupunkiseudun pahinta nilkkiä, Johannes Lairetta, vastaan. Johannes pelasi 2 kyu -luokituksella, mutta korotettaneen Takapotkun tulosten perusteella 1 kyuhun. Olin ihan liian väsynyt. Onneksi tiesin että Johanneskin oli nukkunut vain neljä tuntia edellisenä yönä. Peli oli kauhea. Alkuun pelasin skeidaa. Käytin kymmeniä kiviä tekemään laudan poikki hyödyttömän dameluikeron. Aluksi se leikkasi jotain mustan kiviä, mutta pian nämä vahvistuivat ja minulle jäi vain käyttökelvoton loiro. Sen alla oli mustan ikkentobeja nelosrivillä koko laidan mitalta. Fuck yeah. Peli kääntyi yllättäen, kun pelasimme kota reduktiokivien leikkauksesta. Leikkaantuneina näiden kivien kohtalo olisi todennäköisesti surullinen, ja mustan keskusta jättikokoinen. Pelasin ko-uhan joka uhkasi tappaa keskikokoisen ryhmän. Musta kytki kon ja hänen ryhmänsä kuoli. Ryhmä oli noin neljäsosalaudan kokoinen. Sitten kiirehdin äkkiä pelaamaan liudan uskomattoman paskoja laittoja, etten vain vahingossa voittaisi. Syntyi kaksi kota, joista toinen uhkasi koko edellä mainitun dameluikeron elämää. Kumpikin ko oli oikeasti tarpeeton, mutta olin niin sekaisin, etten pystynyt lukemaan yhtä siirtoa eteenpäin. Hävisin aika törkeällä piste-erolla lopulta. Päällimmäiseksi tästä pelistä on jäänyt mieleen jlairen sanat "tässä pelissä oli yksi maapallon, yksi Uranuksen ja yksi Jupiterin kokoinen ko". Ainakin Wirtu väitti, että sen Jupiterin kokoisen olisi voinut välttää. Tämä olisi voinut pelastaa pelin minulle. Mustan pelaama ko-uhka tässä kossa, jota en voinut tapella, tappoi minulta käsittämättömän määrän stemuja.
Syistä jotka jääköön hämärän peittoon nukuin lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ehkä viisi minuuttia. Ei se mitään. On sitä ennenkin väsyneenä pelattu. Väsymys ei myöskään ole yksiselitteisesti negatiivinen tekijä. Joskus väsyneenä saavuttaa mielenkiintoisen flow-tilan ja koko laudan näkemyksen.
Kiitos Jeesus neljäs kierros oli alaspäinparitus. Pelasin ruotsalaista Kai Kylmästä (3 kyu) vastaan. Hän oli myös viime vuoden Takapotkussa. Pelasin mustilla. Aloitin kahdella komokulla, vastustaja kahdella hoshilla. Kolmantena laittona pelasin hoshin ja komokun väliin, laajennuksen komokun "vahvalle" sivulle laitahoshin alapuolelle. Kai näin voi pelaa. Ehkä olisi normaalimpaa vain lähestyä. Vastustaja pelasi valkean sanrensein, joka tuntui vähän hitaalta. Nyt keimakakari, joka oli samalla 3 pisteen laajennos laitastemustani, oli omasta mielestäni yber nautinnollinen laitto. Voihkin sisäisestä tyydytyksestä kun tätä vielä potkaistiin ja pakotettiin pelaamaan ideaalinen iron pillar 3 kiven päähän. Tämä oli loppujen lopuksi aika helppo peli. Vastustaja vaihtoi paljon solidia aluetta keskustapotentiaaliin. Jossain vaiheessa kevyesti pelkäsin että keskustaan on tulossa jotain, mutta sain juoksutettua sinne valkean heikon ryhmän ja redusoitua sentessä kivasti. Voitin n. 20 pistettä.
Mietin pitkään osallistunko viimeiselle kierrokselle. Olin liian väsynyt tekemään käytännössä mitään. En meinannut pysyä edes seisaallani. Jos lähtisin nyt, saisin ehkä kourallisen gorreja ja voisin tuntea jonkinlaista haaleaa tyytyväisyyttä 2-2 -tuloksesta. Mutta ei. Se ei ole YliGolaisen soturin ratkaisu. Annoin siis parittaa itseni viimeiselle kierrokselle. Rukoilin alaspäinparitusta mutta eihän sellaista tietenkään tullut. Pelasin Olli Pulkkista vastaan pelin, jota pidin menetettynä jo ensimmäisestä siirrosta lähtien. Tämä johti yllättävään suoritukseen. Halusin ratkaista pelin mahdollisimman nopeasti, joten pelasin ihan alusta asti täysin törkeitä, kompromissittomia tappelusiirtoja. Luulin että pelit Erkkilää ja Lairetta vastaan olivat sotkua, mutta ne eivät olleet nähneetkään tätä peliä. Pelissä ei ollut minkäänlaista fusekia. Tungin invaasion ensimmäisen ryhmän sisään jonka musta teki. Yllättäen elin ja mustan ulkomuurissa oli leikkauskiviä joita ei kaikkia ehtinyt heti syödä. Lähdin järjestelmällisesti nobaamaan karkuun niillä jokaisella erikseen. Näytti siltä, että nyt se iso romahdus on vihdoin tulossa ja pääsen kotiin sluibaamaan. Mutta ei. Tein törkeästi silmän ison getan sisään ja saalistin mustan lonkeron. Tämän jälkeen redusoin onnistuneesti mustan vasenta alanurkkaa. Näytti siltä, että olen voittamassa peliä. Mutta pitihän se vielä vetää vessasta alas oman ahneuden takia. Tein jotain tosi tyhmää. En oikeastaan halua edes muistaa, mitä se oli, koska se oli niin älytöntä. Halusin tehdä täysin turhan ryhmän joka lopulta kuoli isona. Ehkä se että ensimmäiset pari sikailua menivät läpi, saivat luulemaan, että tämäkin menee. Vielä tämän jälkeen olin löytävinäni jotain aavemaista ajia mustan muureista. Ei siellä kuitenkaan mitään ollut (ainakaan niillä sekvensseillä joita pelasin). Hävisin lopulta reiluhkosti pisteillä. Pelin jälkeen Olli sanoi pelin olleen todella pelottava ja että pelasin hyvin.
Välillä on kivaa korottaa panoksia mielettömän korkealle ja pelata kaikki leikkaukset jotka eivät jää suoraan tikkaisiin. Tulee mielenkiintoisia pelejä.
Käteen ei jäänyt mitään erityisiä saavutuksia eikä ainakaan gorreja. Voitto Henri Schmidtistä oli varsin tyydyttävä suoritus. Vielä ylpeämpi olen kuitenkin niistä hävityistä peleistä. Tappelin paremmin ja likaisemmin kuin koskaan ennen. Luulen että turnauksen seurauksena kehityin ainakin puoli kiveä, tai pikemminkin turnaus viimeisteli kehityskaaren jonka runkona oli Weiqi Sihuo Daquanin tehtävien tekeminen läpi. Kongressista tulee korotus. Jotenkin vain tiedän sen :3
perjantai 7. kesäkuuta 2013
围棋死活大全
Kirja-arvosteluja en ole vähään aikaan julkaissut, sillä aikani on kulunut tämän jättimäisen möhkäleen läpi kahlaamiseen. Kalle Kytölä toi kirjan tuliaisiksi Kiinasta. Kirjan nimi on siis Weiqi sihuo daquan (sihuo = L&D, daquan = kokoomateos/ensyklopedia). Kirjassa on satoja tsumegoja, vaikka se ei ole ihan niin "paksu" kuin miltä näyttää. Ongelmat on nimittäin ensin esitetty hakemiston muodossa ja sitten varsinaiset ongelmadiagrammit vastauksineen. Siis kaikki tilanteet on kuvattu kahteen kertaan, joka tekee kirjasta paljon paksumman näköisen. Minulla meni kaikkien tehtävien tekoon muutama kuukausi.
Kirjan on kirjoittanut/toimittanut 丁开明 (Zheng Kaiming?), luultavasti joku ammattilainen. Ainakin puolet ongelmista on vanhoista klassikoista, mutta alussa on jotain perustason selitystä kuolleista ja elävistä muodoista ja ilmeisesti moderneja tehtäviä, jotka käsittelevät aivan perusmuotoja. Nämä tehtävät olivat erittäin hyviä. Oli sairaan hyvä treenata sellaisia muotoja, joita oikeasti tulee omissa peleissä vastaan koko ajan. Tykkään selkeistä ja järjestelmällisistä kokonaisuuksista, ja kirjassa olikin kivasti nurkka- ja laitaryhmät, hyökkäys ja puolustus erikseen. Miinuspuolena täytyy mainita, että jotkut tehtävät maistuivat vähän pahvilta.
Asiat muuttuivat huomattavasti mielenkiintoisemmiksi kun päästiin klassikko-osuuteen. Ensimmäisenä oli vuorossa 玄玄棋經, kiinaksi Xuanxuan Qijing ja japaniksi Gengen Gokyo. Kirja on julkaistu alunperin 1346. Tehtävät olivat paljon vaativampia kuin kirjan alkuosassa ja ratkaisut usein vähän elegantimpia. Monissa tehtävissä oli suhteellinen suoraviivainen väärä ratkaisu, johon löytyy kiero refutaatio. Usein löysin juuri tämän väärän ratkaisun, joka näyttää toimivalta. Tehtävät olivat jotenkin sellaisia, että jos oikean ratkaisun löysi, tuli tosi vahva oivalluksen fiilis ja tiesi heti että ratkaisu rakentuu välttämättä juuri tietyn muotopisteen tai vastaavan ympärille. Se että saiko koko sekvenssin ja kaikki refutaatiot luettua, oli sitten eri asia. Gengen Gokyon osuudessa oli myös kuuluisa symmetria-ladderbreaker -tehtävä, Space Invader ja under the stones -kikkailuja. Eli muutamia aika erikoisia ongelmia.
Jonkin verran vähemmän tehtäviä oli Guanzi Pusta (官子谱) joka on Sensei's Libraryn mukaan julkaistu 1600-luvulla. Tuntui että tähän kokoelmaan oli valittu aika helppoja tehtäviä. Tai sitten oikeasti kehityin kaikkien niiden kauheiden Gengen Gokyon tehtävien tuijottamisesta.
Viimeinen osuus oli koottu Gokyo Shumyosta, japanilaisesta 1800-luvun klassikosta. Nämä menivät vielä helpommin. Huomasin ilokseni, että aloin jo katsella tehtäviä sillä silmällä, että "olisikohan tässä pohjana se ja se perustsumego jonka ratkaisu tulee ulkomuistista". Tein kirjan loppuun viimeisinä hermoja raastavina päivinä ennen Takapotkua.
Jeff sanoi että L&D on gossa kaiken pohjana. Ehkä minä olen sitten kerrankin treenannut perusasioita kunnolla. Tätä ei ainakaan voi sanoa hukkaan menneeksi vaivaksi, vaikka aika kivuliasta se välillä oli.
Viimeinen osuus oli koottu Gokyo Shumyosta, japanilaisesta 1800-luvun klassikosta. Nämä menivät vielä helpommin. Huomasin ilokseni, että aloin jo katsella tehtäviä sillä silmällä, että "olisikohan tässä pohjana se ja se perustsumego jonka ratkaisu tulee ulkomuistista". Tein kirjan loppuun viimeisinä hermoja raastavina päivinä ennen Takapotkua.
Jeff sanoi että L&D on gossa kaiken pohjana. Ehkä minä olen sitten kerrankin treenannut perusasioita kunnolla. Tätä ei ainakaan voi sanoa hukkaan menneeksi vaivaksi, vaikka aika kivuliasta se välillä oli.
YliGon Pikapelisauna
Aika: 31.5.2013
Turnaus: YliGon Pikapelisauna
Tulosrivi: 1d-(b1) 6k+(w5) 1d-(b1) 10k+(w9) 9k+(w8) 2d-(b2) 14k+(w9) 1d+(b1) = 5/8
Yligon Pikapelisaunan järjesti tänä vuonna Arto Heikkinen. Sauna oli tosi hieno kokemus. 10 euroa siitä lystistä oli todella vähän. Toivottavasti YliGo ei tehnyt kovasti tappiota.
Eniten tietenkin merkitsee, että kaikilla oli kivaa.
Saavuin saunalle hyväntuulisena suoraan punttisalilta. Olin tätä ennen joutunut parantelemaan itseäni parin päivän ajan Kesäpelien yhteydessä juostun Cooperin testin jäljiltä. Jalkapohjiin ja päkiöihin tuli jättikokoisia rakkoja, kun juoksin testin paljain jaloin.
Turnaus järjestettiin edellisestä Pikapelisaunasta ja YliGon pikkujouluista tutussa Kattosauna Sivistyksessä. Musiikista vastasi Pupukani. Hänellä on erittäin omalaatuinen musiikkimaku.
Ensimmäisenä pelasin Erkkilää vastaan. En ole koskaan voittanut häntä tasa-alulla. Tämä on erikoista sillä lähes kaikki muut 1 ja 2 danit olen voittanut ainakin kerhopeleissä. Otin dunkkuun tälläkin kertaa. Peli meni ihan mukavasti pitkälle keskipeliin, jossa räjähdin isolla ryhmällä. Olin aiemmin tullut ulos tällä ryhmällä, koska sillä ei ollut silmiä. Myöhemmin ryhmä ympäröityi uudelleen enkä huomannut sitä. Aika-asetukset olivat todella törkeät, 7 minuutin pääaika ja 2 sekunnin Fischer. Ehdin muistaakseni luovuttaa tämän pelin ennen kuin hävisin ajalla, jos sillä jotain väliä on.
Myöhemmin tajusimme että peli ei edes ollut tasa-alku. Eli sitä ei tavallaan olisi laskettu vaikka olisinkin voittanut.
Toisessa pelissä sain vastaani Niko Ekilän ja 5 tasoituskiveä. Lähdin vähän huolimattomasti redusoimaan joka paikasta jättäen aika paljon heikkoja ryhmiä eri puolille lautaa. Pian olinkin delaamassa isona. Sain onneksi safkattua leikkaavat kivet. Lopulta keskusta oli delaamassa ihan järkyttävän isona. Vastustaja teki pienen mokan, jolloin sain syötyä kiviä kakkosriviltä samalla elättäen itseni, ja luovutti pelin tämän jälkeen. Peli oli minulle aika vaikea, mutta tiukkojen aikojen takia kävi munkki.
Kolmannessa pelissä pelasin legendaarista Palomiestä vastaan mustilla ilman komia. Palomies on pikapeleissä erittäin kova. Olin tässä pelissä aika pitkään johdossa mielestäni. Olli pelasi perusmuotoja ja jopa vähän passiivisesti, kunnes yhtäkkiä hyökkäsi erittäin hyvin ajoitetusti. Tai sitten minä tein jotain tosi tyhmää. Yhtäkkiä laudalla oli tosi paljon surullisia mustan ryhmän palasia. Hävisin joko ajalla tai luovutuksella.
Tämän jälkeen pelasin kaksi peliä valkeilla isoilla tasoituksilla. Hennis 9 kivellä ja Ari Huttunen 8 kivellä. Hennis hävisi ajalla. 8 kiven pelistä en muista miten se loppui, mutta olin saanut tapettua mustalta tosi paljon. Pelaaminen alkoi ryydyttää tässä vaiheessa. Kävin toisen ja kolmannen pelin välissä saunassa, mikä myös väsytti. Lopetin kaikenlaisen siirtojen miettimisen kolmannen pelin jälkeen. Ei vain pystynyt.
Ainoa peli jonka häviäminen oikeasti kirpaisi oli kuudennen kierroksen matsi Juippia vastaan kahdella kivellä. Juippi alipelasi hävyttömästi. Minun on vaikeaa voittaa alipelaavia tyyppejä vastaan. Olin kivasti johdossa, kunnes yhtäkkiä vain räjähdin. Luulin erään siirron tekevän silmät, mutta se ei tehnyt. Heti perään hävisin ajalla. Blitzeissä tulee aina näitä kivoja instant-romahduksia. Jokin ryhmä vahingossa leikkaantuu (tai on ollut silmättömänä jo pidemmän aikaa ilman että kumpikaan pelaaja on huomannut asiaa) ja kun sitä jää miettimään, kaikki aika menee ja on pakko pelata joku siirto, joka yleensä on paska. Sen jälkeen kaikki menee vain huonompaan suuntaan.
Ehkä ansaitsin tämän. Olin vittuillut Juipille ihan liikaa seksikkäistä poneista. Juippi ja Henkka puhuivat minulle käsittämättömistä ponimaailman salaisuuksista. Juippi selitti jotain arjalaisista maaponeista. Kysyin Henkalta, mikä ihmeen maaponi. Hän selitti että poneissa on kolme "rotua", lentävät ponit, taikovat ponit ja ponit jotka eivät tee kumpaakaan. Tämä kuulosti vähän epäreilulta.
Seitsemännellä kierroksella tuli vastaan Neikku. Tasoitusta oli yhdeksän kiveä. Ottaen huomioon että siinä on jonkin verran alitasoitusta, peli meni Neikulta ihan hyvin. Fighting spirittiäkin löytyi, mistä olin ilahtunut. Voitin kuitenkin pelin kohtuullisella marginaalilla.
Kahdeksannella kierroksella koitti totuuden hetki. En ollut vielä voittanut yhtäkään peliä mustilla. Halusin todistaa olevani samalla viivalla dan-pelaajien kanssa. Tai ainakin melkein samalla (ilman komia). En onnistunut ainakaan itselleni todistamaan yhtään mitään, sillä Pupukani meni häviämään pelin ajalla. Jälkeenpäin Kaislan peli-illassa Arto hehkutti tulostani (5/8). En oikein ymmärtänyt mitä hehkutettavaa siinä oli. 9 kiven pelejä ja aikavoittoja. Joo, mutta kivaa oli.
Turnaus: YliGon Pikapelisauna
Tulosrivi: 1d-(b1) 6k+(w5) 1d-(b1) 10k+(w9) 9k+(w8) 2d-(b2) 14k+(w9) 1d+(b1) = 5/8
Yligon Pikapelisaunan järjesti tänä vuonna Arto Heikkinen. Sauna oli tosi hieno kokemus. 10 euroa siitä lystistä oli todella vähän. Toivottavasti YliGo ei tehnyt kovasti tappiota.
Eniten tietenkin merkitsee, että kaikilla oli kivaa.
Saavuin saunalle hyväntuulisena suoraan punttisalilta. Olin tätä ennen joutunut parantelemaan itseäni parin päivän ajan Kesäpelien yhteydessä juostun Cooperin testin jäljiltä. Jalkapohjiin ja päkiöihin tuli jättikokoisia rakkoja, kun juoksin testin paljain jaloin.
Turnaus järjestettiin edellisestä Pikapelisaunasta ja YliGon pikkujouluista tutussa Kattosauna Sivistyksessä. Musiikista vastasi Pupukani. Hänellä on erittäin omalaatuinen musiikkimaku.
Ensimmäisenä pelasin Erkkilää vastaan. En ole koskaan voittanut häntä tasa-alulla. Tämä on erikoista sillä lähes kaikki muut 1 ja 2 danit olen voittanut ainakin kerhopeleissä. Otin dunkkuun tälläkin kertaa. Peli meni ihan mukavasti pitkälle keskipeliin, jossa räjähdin isolla ryhmällä. Olin aiemmin tullut ulos tällä ryhmällä, koska sillä ei ollut silmiä. Myöhemmin ryhmä ympäröityi uudelleen enkä huomannut sitä. Aika-asetukset olivat todella törkeät, 7 minuutin pääaika ja 2 sekunnin Fischer. Ehdin muistaakseni luovuttaa tämän pelin ennen kuin hävisin ajalla, jos sillä jotain väliä on.
Myöhemmin tajusimme että peli ei edes ollut tasa-alku. Eli sitä ei tavallaan olisi laskettu vaikka olisinkin voittanut.
Toisessa pelissä sain vastaani Niko Ekilän ja 5 tasoituskiveä. Lähdin vähän huolimattomasti redusoimaan joka paikasta jättäen aika paljon heikkoja ryhmiä eri puolille lautaa. Pian olinkin delaamassa isona. Sain onneksi safkattua leikkaavat kivet. Lopulta keskusta oli delaamassa ihan järkyttävän isona. Vastustaja teki pienen mokan, jolloin sain syötyä kiviä kakkosriviltä samalla elättäen itseni, ja luovutti pelin tämän jälkeen. Peli oli minulle aika vaikea, mutta tiukkojen aikojen takia kävi munkki.
Kolmannessa pelissä pelasin legendaarista Palomiestä vastaan mustilla ilman komia. Palomies on pikapeleissä erittäin kova. Olin tässä pelissä aika pitkään johdossa mielestäni. Olli pelasi perusmuotoja ja jopa vähän passiivisesti, kunnes yhtäkkiä hyökkäsi erittäin hyvin ajoitetusti. Tai sitten minä tein jotain tosi tyhmää. Yhtäkkiä laudalla oli tosi paljon surullisia mustan ryhmän palasia. Hävisin joko ajalla tai luovutuksella.
Tämän jälkeen pelasin kaksi peliä valkeilla isoilla tasoituksilla. Hennis 9 kivellä ja Ari Huttunen 8 kivellä. Hennis hävisi ajalla. 8 kiven pelistä en muista miten se loppui, mutta olin saanut tapettua mustalta tosi paljon. Pelaaminen alkoi ryydyttää tässä vaiheessa. Kävin toisen ja kolmannen pelin välissä saunassa, mikä myös väsytti. Lopetin kaikenlaisen siirtojen miettimisen kolmannen pelin jälkeen. Ei vain pystynyt.
Ainoa peli jonka häviäminen oikeasti kirpaisi oli kuudennen kierroksen matsi Juippia vastaan kahdella kivellä. Juippi alipelasi hävyttömästi. Minun on vaikeaa voittaa alipelaavia tyyppejä vastaan. Olin kivasti johdossa, kunnes yhtäkkiä vain räjähdin. Luulin erään siirron tekevän silmät, mutta se ei tehnyt. Heti perään hävisin ajalla. Blitzeissä tulee aina näitä kivoja instant-romahduksia. Jokin ryhmä vahingossa leikkaantuu (tai on ollut silmättömänä jo pidemmän aikaa ilman että kumpikaan pelaaja on huomannut asiaa) ja kun sitä jää miettimään, kaikki aika menee ja on pakko pelata joku siirto, joka yleensä on paska. Sen jälkeen kaikki menee vain huonompaan suuntaan.
Ehkä ansaitsin tämän. Olin vittuillut Juipille ihan liikaa seksikkäistä poneista. Juippi ja Henkka puhuivat minulle käsittämättömistä ponimaailman salaisuuksista. Juippi selitti jotain arjalaisista maaponeista. Kysyin Henkalta, mikä ihmeen maaponi. Hän selitti että poneissa on kolme "rotua", lentävät ponit, taikovat ponit ja ponit jotka eivät tee kumpaakaan. Tämä kuulosti vähän epäreilulta.
Seitsemännellä kierroksella tuli vastaan Neikku. Tasoitusta oli yhdeksän kiveä. Ottaen huomioon että siinä on jonkin verran alitasoitusta, peli meni Neikulta ihan hyvin. Fighting spirittiäkin löytyi, mistä olin ilahtunut. Voitin kuitenkin pelin kohtuullisella marginaalilla.
Kahdeksannella kierroksella koitti totuuden hetki. En ollut vielä voittanut yhtäkään peliä mustilla. Halusin todistaa olevani samalla viivalla dan-pelaajien kanssa. Tai ainakin melkein samalla (ilman komia). En onnistunut ainakaan itselleni todistamaan yhtään mitään, sillä Pupukani meni häviämään pelin ajalla. Jälkeenpäin Kaislan peli-illassa Arto hehkutti tulostani (5/8). En oikein ymmärtänyt mitä hehkutettavaa siinä oli. 9 kiven pelejä ja aikavoittoja. Joo, mutta kivaa oli.
lauantai 4. toukokuuta 2013
Jaakko Munkki 2013
Huhtikuun lopuilla pelattu Jaakko Munkki sujui osaltani vaisuissa tunnelmissa. Olin monin tavoin ihan kassalla tämän turnauksen aikana. Olen onnistunut viime aikoina pääsemään solidille 1 dan -tasolle KGS-tunnuksella osuqo. Muutenkin tuntuu että pelitaso on vihdoin nytkähtänyt ylöspäin. Toisaalta olen ruvennut häröilemään peleissä niin älyttömiä juttuja, että taas kerran olen hylännyt ajatukset siitä, että tajuaisin gosta jotain. Kykyni monimutkaistaa pelejä on kasvanut.
Pääsin Jaakko Munkissa samaan tulokseen kuin jokaisessa Manga Cafessa pelatussa turnauksessa tätä ennen. Voitin kaksi peliä neljästä. Ensin hävisin kahdelle 1 danille tasa-alulla. Olen hieman tyytymätön näihin tappioihin, sillä en ollut varsinaisesti ajatellut viipyä kyu-tasolla enää kovin pitkään. Näissä peleissä pelasin kuitenkin ihan sen tasoisesti. Ensimmäinen peli oli Anttonia vastaan. Siirroistani puuttui tietty terävyys. Onnistuin räjäyttämään itseni. Melkein pääsin takaisin peliin, koska Anttoni tuli hieman itsemurhahakuisesti desperado-moyooni. Olin tässä vaiheessa pahassa aikapulassa. Tein Anttonin nurkkaryhmän sisään ryhmän, jonka piti syödä ryhmä sisältäpäin. Minulla oli hyvä fiilis semeaista. Sitten en tajunnut, että Anttoni pystyy tekemään nurkan sisällä olevan nurkan sisään minikokoisen ponnukielämän. Yhtäkkiä minulla ei ollut kuin kaksi vapautta. Luovutin.
Toinen kierros oli vieläkin surullisempi. Pelasin minulle ennestään tuntematonta 1 dania, Antti Heinosta vastaan valkeilla. Musta avasi tengeniin. Pelasin tsuken. Jossain vaiheessa voisi alkaa harkita myös ei-kontaktilaittoja keskustan tienoille tällaisissa tilanteissa. Tykkään kuitenkin vastata keskustaan, koska mikään ei ole parempaa kuin tappelu ja pelaaminen omalla vahvalla osa-alueella. Tässä pelissä ei pelattu tuulimyllyä, vaan kaksi limittäistä tetrispalikan tapaista kolmen kiven muurinpätkää. Siitä tulikin moyopeli. Musta teki sanrensein. Sitten aloin räjähdellä. Räjähdin sekä siksi, etten lukenut tarpeeksi pitkälle, että siksi että laittoni olivat strategisesti ala-arvoisia ja tekivät minulle enemmän muoto-ongelmia kuin pystyin kestämään. Luovutin siihen, että jäin ilmiselvään getaan, mikä oli aika noloa. Pelasin omasta mielestäni tässä pelissä ihan surkeasti. Plussaa kuitenkin on, etten hävinnyt ainakaan nössöilyn takia, ja se että opin pelistä paljon. Tenba oli paikalla ja onnistuin saamaan häneltä kommentteja näistä molemmista 1 dan-peleistä. Se korvasi varmasti kaiken häviöistä aiheutuneen mielipahan, ja menetetyt gorrit. Onneksi oli C-luokan turnaus.
Kolmannella kierroksella pelasin Elena Luovulaa vastaan antaen 2 tasoituskiveä. Elena pelasi 6 kyu-luokituksella. Sain pelin alussa tapettua aika ison vonkaleen. Tämän jälkeen rupesin aika huolimattomaksi. Luulin että voin tehdä laudalla mitä vain, mutta se ei näköjään pitänyt paikkaansa. Annoin varmaan 50 pinnaa aluetta keskustaan. Onneksi tajusin lopettaa ylipelaamisen ajoissa ja rupesin pelaamaan yosea. Voitin pisteillä. Pelin alku oli valkealle hyvä, mutta musta pelasi tämän jälkeen tosi hyvin mielestäni. 2 tasoituskiveä ei tuntunut olevan ainakaan liian vähän.
Neljännellä kierroksella vastustajani oli Johannes Hentunen, 7 kyu. Annoin kolme kiveä tasoitusta. Pelin fuseki oli kamalan tuntuinen valkealle. Musta sai vahvuutta ja aluetta ihan liikaa. Päätin käynnistää ämpäripäisen projektin, jonka tarkoitus oli tappaa eräs musta ryhmä tosi isona. Se kuoli. Huomasin jossain vaiheessa, että tällä kuolleella ryhmällä oli useiden siirtojen ajan ollut damezumari-alikytkentä. Kävin kesken tärkeän tappelun poistamassa sen. Oli pakko. Sitten olinkin toisella puolella lautaa vähän kusessa tenukini takia. Sain kuitenkin matoiltua ryhmälläni karkuun ja musta luovutti.
Kokonaisuutena Jaakko Munkista jäi käteen neljä sekavaa peliä, joista vain yksi päätyi pisteidenlaskuun, ja runsaasti opittuja asioita. Gorreja meni reilut kymmenen. Mutta oppiminen on ylivoimaisesti tärkeintä... gorrien perään voi itkeä sitten 5 danina. ^__^
Pääsin Jaakko Munkissa samaan tulokseen kuin jokaisessa Manga Cafessa pelatussa turnauksessa tätä ennen. Voitin kaksi peliä neljästä. Ensin hävisin kahdelle 1 danille tasa-alulla. Olen hieman tyytymätön näihin tappioihin, sillä en ollut varsinaisesti ajatellut viipyä kyu-tasolla enää kovin pitkään. Näissä peleissä pelasin kuitenkin ihan sen tasoisesti. Ensimmäinen peli oli Anttonia vastaan. Siirroistani puuttui tietty terävyys. Onnistuin räjäyttämään itseni. Melkein pääsin takaisin peliin, koska Anttoni tuli hieman itsemurhahakuisesti desperado-moyooni. Olin tässä vaiheessa pahassa aikapulassa. Tein Anttonin nurkkaryhmän sisään ryhmän, jonka piti syödä ryhmä sisältäpäin. Minulla oli hyvä fiilis semeaista. Sitten en tajunnut, että Anttoni pystyy tekemään nurkan sisällä olevan nurkan sisään minikokoisen ponnukielämän. Yhtäkkiä minulla ei ollut kuin kaksi vapautta. Luovutin.
Toinen kierros oli vieläkin surullisempi. Pelasin minulle ennestään tuntematonta 1 dania, Antti Heinosta vastaan valkeilla. Musta avasi tengeniin. Pelasin tsuken. Jossain vaiheessa voisi alkaa harkita myös ei-kontaktilaittoja keskustan tienoille tällaisissa tilanteissa. Tykkään kuitenkin vastata keskustaan, koska mikään ei ole parempaa kuin tappelu ja pelaaminen omalla vahvalla osa-alueella. Tässä pelissä ei pelattu tuulimyllyä, vaan kaksi limittäistä tetrispalikan tapaista kolmen kiven muurinpätkää. Siitä tulikin moyopeli. Musta teki sanrensein. Sitten aloin räjähdellä. Räjähdin sekä siksi, etten lukenut tarpeeksi pitkälle, että siksi että laittoni olivat strategisesti ala-arvoisia ja tekivät minulle enemmän muoto-ongelmia kuin pystyin kestämään. Luovutin siihen, että jäin ilmiselvään getaan, mikä oli aika noloa. Pelasin omasta mielestäni tässä pelissä ihan surkeasti. Plussaa kuitenkin on, etten hävinnyt ainakaan nössöilyn takia, ja se että opin pelistä paljon. Tenba oli paikalla ja onnistuin saamaan häneltä kommentteja näistä molemmista 1 dan-peleistä. Se korvasi varmasti kaiken häviöistä aiheutuneen mielipahan, ja menetetyt gorrit. Onneksi oli C-luokan turnaus.
Kolmannella kierroksella pelasin Elena Luovulaa vastaan antaen 2 tasoituskiveä. Elena pelasi 6 kyu-luokituksella. Sain pelin alussa tapettua aika ison vonkaleen. Tämän jälkeen rupesin aika huolimattomaksi. Luulin että voin tehdä laudalla mitä vain, mutta se ei näköjään pitänyt paikkaansa. Annoin varmaan 50 pinnaa aluetta keskustaan. Onneksi tajusin lopettaa ylipelaamisen ajoissa ja rupesin pelaamaan yosea. Voitin pisteillä. Pelin alku oli valkealle hyvä, mutta musta pelasi tämän jälkeen tosi hyvin mielestäni. 2 tasoituskiveä ei tuntunut olevan ainakaan liian vähän.
Neljännellä kierroksella vastustajani oli Johannes Hentunen, 7 kyu. Annoin kolme kiveä tasoitusta. Pelin fuseki oli kamalan tuntuinen valkealle. Musta sai vahvuutta ja aluetta ihan liikaa. Päätin käynnistää ämpäripäisen projektin, jonka tarkoitus oli tappaa eräs musta ryhmä tosi isona. Se kuoli. Huomasin jossain vaiheessa, että tällä kuolleella ryhmällä oli useiden siirtojen ajan ollut damezumari-alikytkentä. Kävin kesken tärkeän tappelun poistamassa sen. Oli pakko. Sitten olinkin toisella puolella lautaa vähän kusessa tenukini takia. Sain kuitenkin matoiltua ryhmälläni karkuun ja musta luovutti.
Kokonaisuutena Jaakko Munkista jäi käteen neljä sekavaa peliä, joista vain yksi päätyi pisteidenlaskuun, ja runsaasti opittuja asioita. Gorreja meni reilut kymmenen. Mutta oppiminen on ylivoimaisesti tärkeintä... gorrien perään voi itkeä sitten 5 danina. ^__^
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)